Kokkikartanon Tommy Snellman vannoo kotimaisen raaka-aineen nimiin: Laatu syntyy siitä, että tehdään kuin itselle

Tommy Snellmanille valmisruokatehtaan työt ovat tuttuja. Taustalla 15 vuotta Kokkikartanon palveluksessa työskennellyt Do Van Chinh. Keravan tehtaalla työskentelee kuusitoista eri kansallisuutta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Tommy Snellmanin työpöydällä on paperikalenteri ja tietokone, eipä paljon muuta. Se ei tarkoita, että töitä ei olisi, vaan että mies keskittyy olennaiseen. Kuten fläppitaululla riippuvaan listaan meneillään olevista projekteista.

Snellmanilla on takanaan vajaa kaksi kuukautta Kokkikartanon toimitusjohtajuutta. Mutta kokematon hän ei ole, päinvastoin.

Tommyn isä oli yksi Snellman-konsernin perustajista, ja Tommy on pienestä pitäen kasvanut elintarvikeyritykseen. Tehnyt Kokkikartanossakin töitä kaikissa työpisteissä hankinnasta logistiikkaan.

Kun Snellmania tammikuussa kysyttiin Kokkikartanon toimitusjohtajaksi, hän oli heti valmis. Olkoonkin, että viisilapsinen perhe oli vasta muuttanut Espoosta Pietarsaareen, minne heillä on talo rakenteilla.

"Junassa pystyy hyvin työskentelemään", mies kuittaa.

"En ole kokki, vaan valmisruuan käyttäjä", Snellman tähdentää heti kättelyssä.

Kokkikartanon ohjaksiin hän tuli Mr. Paninin johdosta, missä tehtävässä hän jatkaa. Ulvilassa täytettyjä patonkeja valmistavan yrityksen myynti oli viisi vuotta sitten laskussa ja vaihtoehtoina oli joko myydä firma pois tai tehdä radikaaleja muutoksia.

Päätettiin nostaa tuotteen imagoa – milläpä muulla kuin kotimaisuudella.

Juustonkorvike vaihtui aidoksi edamiksi, tuontikinkkuvalmiste suomalaiseksi kinkuksi, tuontikebab suomalaiseksi naudaksi ja thaikana suomalaiseksi kanafileeksi.

Patonkikin tulee lähileipomosta Porista aiemman belgialaisen pakasteleivän sijaan.

"Tuotteen omakustannushinta nousi, mutta itse tuote kallistui vain vähän, koska tehostimme omaa tekemistämme."

Viidessä vuodessa myynti liki kaksinkertaistui viiteen miljoonaan patonkiin.

"Tekemällä parempaa onnistuimme." Samaa ideaa Snellman toteuttaa Kokkikartanossa. Firma keskittyy premium-tuotteisiin eli tavoitteena on tehdä Suomen parhaita valmisruokia kotimaisista raaka-aineista läpinäkyvästi.

"Kaikki sika, nauta ja broileri on suomalaista, samoin peruna, maito, kerma ja panineissa myös leipä. Kotimaisuus on tärkeää kuluttajille, mutta se on myös meidän geeneissä", Snellman korostaa.

"Tiedämme, mistä liha tulee, jopa miltä tilalta, ja luomme työpaikkoja Suomeen. Maanviljelijöiden tilanne on vaikea, ja me haluamme tehdä kaikkemme, että jatkossakin saadaan kotimaista lihaa."

Snellman lisää, että teollisuuden on oltava valmis maksamaan kotimaisuudesta, sillä suomalainen liha ei koskaan tule olemaan halvinta.

"Uskomme, että kuluttajat haluavat kotimaista, koska se on turvallista."

Kotimaisessa naudan- ja sianlihassa hinta on Snellmanin mukaan ainoa haaste, mutta broilerissa on ollut muitakin ongelmia. Siksi yritys turvautui taannoin brasilialaiseen.

"Raakaa broileria saa Suomesta helposti, mutta valmiiksi keitetyssä on ollut haasteita."

Nyt yritys käyttää kotimaista kanaa, joka tulee Naapurikanalta. Toukokuussa se lanseeraa kotimaisesta broilerista tehdyt vartaat.

Kokkikartanon tavoitteena on voimakas kasvu Suomen markkinoilla.

Tuotevalikoimaa on kasvatettu patoihin, puuroihin, annosaterioihin ja hampurilaisiin, mutta laatikot ja kiusaukset ovat edelleen suurin tuoteryhmä.

"Liiketoimintamallimme on, että tehdään niin hyvää kuin itselle tehtäisiin", Snellman hymyilee.

Se on linjassa Snellman-konsernin arvon kanssa: Kohtele toisia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Vientiin Kokkikartano ei tähtää. "Vaikka meillä on kymmeniä tuotteita, niin voi olla, että esimerkiksi Oulussa ei kukaan tiedä meistä. Suomessakin on vielä paljon vallattavaa."

Kokkikartano

Osa Snellman-konsernia vuodesta 2006.

Työntekijöitä 130 Keravalla ja parikymmentä Pietarsaaressa.

Liikevaihto 39 miljoonaa euroa vuonna 2017.

Toimitusjohtaja Tommy Snellman, joka johtaa myös Ulvilassa sijaitsevaa Mr. Paninia.

Lue myös:

Valmisruokabisnes kasvaa ja Kokkikartano haluaa haukata siitä yhä suuremman palan