Eurot vetävät ulkomaisia työntekijöitä suomalaisille maatiloille
Minimipalkka, kahdeksan euroa ja 16 senttiä tunnilta, ei houkuttelisi suomalaisia työnhakijoita muuttamaan toiseen maahan raskaan fyysisen työn perässä, mutta moni ulkomaalainen pestautuu maatalous- tai puutarhatyöhön tuolla hinnalla mielellään.
”Elintasokuilu Suomen ja esimerkiksi Ukrainan välillä on suuri. Ulkomaisilla työntekijöillä työnteon motiivi on erinomainen, koska heillä paikallinen palkkataso on aivan erilainen”, toteaa Hedelmän- ja marjanviljelijöiden liiton toiminnanjohtaja Hannu Salo.
Maa- ja puutarhatilojen vierastyövoima tulee tavallisimmin Venäjältä, Virosta, Ukrainasta tai muualta Itä-Euroopasta.
Luonnonvarakeskuksen viimeisimmän maataloustilaston mukaan tiloilla oli toissa vuonna 15 463 ulkomaista työntekijää. Vuonna 2010 määrä oli 12 982 henkilöä. Luvussa ovat mukana vakituiset ja kausityöntekijät.
Tilojen kaikista palkatuista työntekijöistä ulkomaalaisten osuus on noin kolmannes.
Ylivoimaisesti eniten ulkomaista työvoimaa käyttävät puutarhatilat. Niillä työskenteli vuonna 2013 lähes 10 000 ulkomaista työntekijää.
Ensi kesän sadonkorjuuväkeä pestataan parhaillaan. Salo arvioi, että 30–40 prosenttia ulkomaisista työntekijöistä on edellisiltä vuosilta tuttua porukkaa.
”Usein jo edelliskeväänä sovitaan, että ensi vuonna tullaan taas.”
Isot tilat hankkivat työntekijöitä välitysfirmojen kautta. Salon mukaan Suomessa asemansa vakiinnuttaneet välitysfirmat ovat luotettavia toimijoita. Hänen mielestään työhön tulevat myös tietävät, millaiset työmaat Suomessa odottavat. Monet vierastyöläiset tekevät vastaavia sesonkihommia muuallakin Euroopassa.
”On paljon sellaisia, jotka ovat jo ennen Suomeen tuloaan olleet sadonkorjuutöissä esimerkiksi Espanjassa.”
Myös isoilla kotieläintiloilla työskentelee ulkomailta töihin tulleita henkilöitä.
Lypsykarjataloudessa vierastyövoiman määrä on 2010-luvulla pysytellyt noin 500 henkilön tuntumassa.
Sikataloudessa ulkomaisen työvoiman määrä on ollut laskusuunnassa. Vuonna 2010 sikaloissa ahersi noin 500 ulkomaista palkansaajaa, mutta 2013 tilastoissa määrä oli pudonnut 238 henkilöön.
”Erityisesti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla isoissa yksiköissä on ulkomaista työvoimaa. Siellä ollaan ehkä tottuneempia vierastyövoimaan kuin suomenkielisellä alueella”, kertoo Suomen sikayrittäjien toiminnanjohtaja Ari Berg.
Hän arvioi, ettei Suomesta löydy riittävästi fyysisen työn tekijöitä, jotka olisivat innostuneita ja kiinnostuneita maataloustyöstä.
”Suomalaiset oppilaitokset ovat myös vähentäneet sika-alan koulutusta.”
Bergin käsityksen mukaan sikatilojen vierastyövoima on ahkeraa ja tunnollista väkeä. Työntekijän kielitaidon puute voi kuitenkin muodostua ongelmaksi.
”Tiedonkulku on todella tärkeää, kun ollaan eläinten kanssa tekemisissä.”
Berg muistuttaa, että eläintautien riskit pitää kotieläintiloilla selvittää kristallinkirkkaasti kaikille työntekijöille. Esimerkiksi virolaisen työntekijän on oltava tarkkana, ettei Viroon levinnyttä afrikkalaista sikaruttoa pääse suomalaiselle työpaikalle.
Maatalouslomittajien joukossa ulkomaalaisten osuus on vähentynyt vuosikymmenen vaihteen jälkeen, arvioi lomittajien yhdistyksen toiminnanjohtaja Raimo Kivineva. Hän arvioi, että vierastyövoimaa huhkii lomitustöissä noin 150 henkilöä.
”Lomittajan ammatin vaativuus on kasvanut. Myös suomen kielen taidon pitää olla erittäin hyvä.”
Useimmin maatalouslomittajina työskentelee virolaisia. Muun muassa Hämeenlinnan, Sysmän ja Kouvolan alueilla on palkattu virolaisia lomittajia.
Joukkoon kuitenkin mahtuu väkeä kaikkialta maailmasta. Kivineva tietää suomalaistiloilla työskentelevän muun muassa Yhdysvalloista, Vietnamista ja Sveitsistä tulleita lomittajia.
HANNA LENSU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
