Koulupäiväkirja Lukurauha
Olen kahlannut kahdet suomalaiset kirjamessut sekä kuunnellut kustantajien ja kirjailijoiden huolia infoissa ja tapaamisissa – sekä lukenut julkilausumia kirjan puolesta. Niiden yhteinen sävel on tämä: Miten kirjan käy?
Ja huonostihan siinä käy, ellemme löydä tilaa ja aikaa lukemiselle. Ihmisen ajankäytöstä ja kulutuskäyttäytymisestä kun tänä päivänä kilpailee niin moni houkutteleva suunta. Niistä keskeinen on tämä kaikkialle levittäytyvä niin sanottu sosiaalinen media (some), jonka jokaista liikettä kaupallinen tietotekniikka vahtii kuin verikoira lähellä olevia.
Voihan olla, että olemme tulleet taitekohtaan, kun tuossa brändissä sosiaalinen-sana korvautuukin vastasanalla: asosiaalinen. Siis kykenemätön sopeutumaan yhteiskuntaan. Uuden median lyhenne voisikin olla näin: asome, epäsosiaalinen media. Tähän saakka on ollut niin muodikasta jokaisen uutisen tai mielipiteen jälkeen pyytää osoittamaan peukun suunta tai kertomaan oma kommentti. Olemme tulleet sähköisen viestinnän asosiaalisen käyttäytymisen kyllästyspisteeseen. Niinpä asialliset tiedotusvälineet alkavatkin miettiä, onko järkevää antaa rökeltäjien kommentoida jokaista asiallista tiedotusta.
Erikoisen taidokkaasti, älyllisesti, Finlandia-palkittu Jussi Valtonen tuo romaanissaan He eivät tiedä mitä tekevät ilmi tämän some-hörheilyn mahdolliset seuraukset. Se nimittäin houkuttaa ja ottaa valtaansa kuin huume. Voi olla, että juuri kirjailija on oikea henkilö kertomaan, mihin me olemme menossa. Neurologit ovatkin jo huolissaan, että pitäisi pitää ”älypuhelintauko”, mitä se sitten tarkoittaneekaan. Koulukin on hylkäämässä oppikirjat ja uusii välineiksi tabletit ja puhelimet.
Mutta mitä tyhjiön tilalle? Se on lukeminen.
Kirjakulttuurin järjestöt ovat julistaneet ensi vuoden Kirjan vuodeksi. Eräs sen keskeinen teema on lukurauha. Tuo nimitys pani kaivamaan muistiinpanon, joka on mieltäylentävä. Jokainen sukupolvi on aina uudelleen viritettävä lukemaan. Se ei ole yhden vuoden tai yhden päivän juttu, opettaja sen tietää.
Niinpä luokassani kävi muutaman vuoden aikana ehkä yli tuhat kirjaa. Kun nyt ateistit jahtaavat, ettei päivänavauksissa saa olla uskonnollisuutta, niin luokassani se hetki oli lukuhiljaisuus. Voihan olla että jotkut tahot lukemisenkin kohta koulussa haluavat kieltää.
Oli siis uskomaton aamun hetki, kun murrosikää lähestyvät oppilaat lukivat pulpeteissaan. Muutamaa poikaa ei kirja kiinnostanut, he lukivat erillisessä lukupulpetissa päivän sanomalehteä ja kahta iltapäivälehteä ja vieressä lukulaiskanlinnassa muutama oppilas kylkimyyryssä omia tuomiaan kirjoja.
Kirjoitin muistikirjaani: ”Tuskin koskaan olen opettajaurallani kokenut tätä ihmistä kunnioittavaa hiljaisuutta luokassa, kun kolmekymmentä oppilasta lukee. Voin kuunnella hiljaisuutta.”
Kun sitten sanoin, että joko aloitetaan, edessä oli matikan tunti, kuulin: Ei vielä.
Tuskin mikään muu hetki olisi ollut antoisampi aloittaa matematiikan tunti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
