Jalot lehtipuut eivät ole valtaamassa Suomen metsiä

Erityisesti kuivilla kasvupaikoilla kuusen olot voivat käydä tukaliksi, jos kesät lämpenevät ja haihdunta lisääntyy. Kuva: Markku Vuorikari

Monen maallikon mielikuvissa Suomi tuottaa ensi vuosisadalla pyökkiä, ja muutkin jalot lehtipuut kasvavat rehevästi ympäri maata. Havumetsävyöhyke on saavuttanut pohjoisimmankin Suomen.

Aivan tällaiselta ei kehityskulku näytä asiantuntijan silmissä.

Tosiasiassa ilmastonmuutos vaikuttaa suomalaisissa metsissä huomattavasti enemmän metsien kasvu- ja uudistumisnopeuteen kuin lajistoon.

Tutkijat ovat laatineet ilmastoskenaarioiden perusteella useita malleja. Niiden mukaan on arvioitu, että Etelä-Suomessa metsien kasvu kiihtyy 10–20 prosenttia ja Oulun pohjoispuolella 30–40 prosenttia nykyisestä, kertoo Itä-Suomen yliopiston metsätieteen professori, emeritus Seppo Kellomäki.

Ennusteet ovat huomattavasti maltillistuneet viime vuosina. Vielä parikymmentä vuotta sitten metsien kasvun ennustettiin Kellomäen mukaan kiihtyvän Etelä-Suomessa 50 prosenttia ja Pohjois-Suomessa jopa 200 prosenttia nykyisestä.

Metsien kasvatusmenetelmien on näissä malleissa oletettu säilyvän nykyisellään.

Metsien kasvua eivät lisää ainoastaan parantuvat ilmasto-­olot. Suuri merkitys on myös metsien hoidolla.

”Noin 90 prosenttia Suomen metsistä on talousmetsiä. Metsien hoito vaikuttaa voimakkaasti siihen, millaisia metsät ovat sadan vuoden päästä. Tämä unohdetaan helposti ilmastonmuutoskeskustelussa.”

Kellomäki muistuttaa erityisesti Pohjois-Suomen metsien mittavista uudistuksista sotien jälkeen. 1960-luvulta aina 1980-luvulle asti ojitukset ja parantunut taimiaineisto ovat lisänneet metsien kasvua tuntuvasti.

Vuosittainen kasvu on nykyään 105 miljoonaa kuutiometriä. Luonnonvarakeskus on arvioinut, että metsien kasvu saadaan kiihtymään 150 miljoonaan kuutioon metsänhoidollisilla toimenpiteillä, Kellomäki toteaa.

”Kun ilmasto vielä samanaikaisesti lämpiää ja hiilidioksidipitoisuus kasvaa, metsät kasvavat vielä enemmän.”

Tilanne olisi toinen, jos meillä olisi runsaasti vanhoja metsiä. Tällöin ilmastonmuutos lisäisi kasvua huomattavasti vähemmän.

Lämpötilan nousun ja hiilidioksidipitoisuuden kasvun ohella myös sadanta muuttuu.

Erilaisissa malleissa sadannan on ennustettu kasvavan ainakin 10, mutta jopa 40 prosenttia vuodessa.

Suomessa lisäyksen ennustetaan olevan pääosin talvisadantaa. Sen sijaan kesäkuukausina lisäys jää hyvin pieneksi, tai se voi jopa vähentyä, Kellomäki kertoo.

”Jos samanaikaisesti sadanta vähenee ja lämpötila nousee 2–3 astetta, haihdunta lisääntyy. Sen seurauksena vallankin Etelä-Suomessa voi esiintyä kuivuusjaksoja useammin kuin nykyään.”

Kesän kuivuusjaksojen ja sen aiheuttamien seurannaistuhojen lisääntyminen voi olla riski kuuselle.

”Erityisesti suhteellisen kuivilla kasvupaikoilla kuusimetsien kasvu alkaa kärsiä. Meillähän on viime vuosina istutettu kuusta hyvin paljon karkealajitteisille heikon vedenpidätyskyvyn maalajeille. Siinä on otettu iso riski.”

Muilta osin metsien lajiston kokonaiskuva ei ole suuresti muuttumassa. Nykyisellään mäntyä, kuusta ja koivua on Suomen metsävaroista yli 90 prosenttia. Osuus näyttäisi säilyvän jatkossakin samana.

Metsäraja kyllä liikkuu pohjoisemmaksi, mutta radikaaleja muutoksia ei kannata odottaa.

”Luonnonvarakeskuksen aineistojen perusteella tehdyt laskelmat ovat osoittaneet, että keskilämpötilan noustessa yhden asteen syntyy pohjoisessakin männylle riittävästi siementä ja metsän uudistuminen helpottuu. Se työntää metsän rajaa pohjoista kohti.”

Uusien metsäalueiden syntymiseen sekään ei sentään sadassa vuodessa ole johtamassa.

Eikä ole luvassa maallikoiden kaipaamia pyökkimetsiäkään.

”Suomessahan ei ole kotoperäistä pyökkiä. Keski-Euroopassa pyökki on sopeutunut sikäläiseen lyhyeen päivään. Jos se tuodaan tänne, sitä täytyisi jalostaa pohjoisen pitkään päivään.”

Haavan, lepän ja jalojen lehtipuiden osuus Suomen puuvaroista on marginaalinen, ja sellaisena se pysyneekin. Varsinkin, jos jäädään odottamaan niiden luontaista etenemistä. ”Se on hyvin hyvin hidasta.”

”Voihan se olla, että 2100-luvulla olot ovat jo sellaiset, että niitä kannattaa joihinkin erikoistarkoituksiin viljellä.”

Monissa kauhukuvissa täysin uudet kasvintuhoojat valtaavat Suomen. Ovatko ne riski myös asiantuntijan silmissä?

Kellomäki pitää mahdollisena, että monet jo nykyisin Suomessa esiintyvät tuholaiset hyötyvät ilmastonmuutoksesta. Mahdollista on, että puukuljetusten myötä Euroopasta leviää Suomeen myös kokonaan uusia tuholaisia.

”Ne ovat isoja arvoituksia, niitä on hyvin vaikea ennustaa.”