Isännän keräily-into toi Kuhmoon ainutlaatuisen kotimuseon
KUHMO (MT)
Monen maalaistalon vintiltä löytyy tyhjiä kahvipurkkeja tai lasisia siirappipulloja ja tallin perältä voiteluöljypullo vuosikymmenten takaa. Harvalla niitä on kuitenkaan yhtä paljon – ja yhtä siisteissä riveissä hyllyillä – kuin kuhmolaisella luomuviljelijällä Pentti Heikuralla.
Kyse ei ole mistä tahansa sattumanvaraisesta kokoelmasta vaan ihan omasta kotimuseosta. Tasangon kotimuseo on toiminut Kuhmon Härmänkylässä vuodesta 2005.
Museon nykyisin muodostava kokoelma sai alkunsa kuitenkin jo paljon aiemmin. Innostus keräilyyn syntyi Heikuran mukaan sen jälkeen, kun hänen setänsä kuoli kolmisenkymmentä vuotta sitten.
”Sedällä oli monenlaista tavaraa nurkissaan. Hänellä oli muun muassa kukkaro, jossa oli vielä sisällä vanhoja rahoja. Lisäksi oli vanhoja pakkauksia, esimerkiksi tupakkiaskeja ja kahvipaketteja.”
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Heikuran kokoelma on karttunut noin 3 000 esineeseen. Kahvi- ja tupakka-askien lisäksi siihen kuuluu valtava kirjo erilaisia elintarvikepakkauksia, lehtiä, astioita ja muuta kodin ja maatilan tarvekalustoa.
Yksi kotimuseon hyllyistä on täytetty vuosikymmenien ikäisillä oppikirjoilla ja aapisilla. Aivan oma lukunsa on almanakkojen kokoelma, jonka vanhin yksilö on 1800-luvulta.
Kokoelman kartuttamisessa on ollut vain yksi punainen lanka.
”Tavaroissa ei saa olla viivakoodia”, Heikura napauttaa. Hän arvioi uusimpien tavaroiden olevan tällä perusteella 1970-luvulta.
Ison osan kokoelmansa esineistä Heikura on ostanut kirpputoreilta ja Kajaanin antiikki- ja keräilymessuilta. Museosta kuulleet ihmiset ovat myös kutsuneet Heikuran hakemaan ullakoiltaan tai purettavista rakennuksistaan niihin unohdettua tavaraa ”toisten iloksi”.
Museossa käy vuosittain parisataa vierasta muutamassa viikonlopussa. Valtaosa kävijöistä on ”vanhempaa väkeä”, Heikura luonnehtii.
”Koululaisryhmät kävisivät mielellään, mutta kunnilla ei ole enää yhtään ylimääräistä rahaa retkien järjestämiseen.”
Museon lisäksi Heikura hoitaa vielä kotitilaansa, jonka isäntänä hän on ollut vuodesta 1981. Aluksi hän jatkoi isänsä tavoin lypsykarjan pitoa navetassa, jonka hän oli yhdessä isänsä ja kuuden veljensä kanssa rakentanut yhdeksän vuotta aiemmin.
Lehmät lähtivät tilalta vuonna 2004. Tilalle tulivat lampaat, jotka ovat erityisesti emännän hoidossa. Lisäksi Heikuralla on kaksi vuohta ja kanoja.
”Nyt ei tee enää yhtään mieli juoda lehmänmaitoa, kun on tottunut vuosien ajan juomaan vuohenmaitoa.”
Heikurat elävätkin lähes omavaraistaloudessa. Vuohenmaidon lisäksi oman tilan tuotteita ovat liha, kananmunat ja villa sekä omien mehiläispesien hunaja. Marjat taas poimitaan lähimetsistä.
Vaikka itsellä ei lehmiä enää olekaan, Heikura ei ole silti lopettanut työtään lehmien parissa. Hän käy edelleen – vaikka onkin jo eläkeläinen – silloin tällöin lomittamassa lypsykarjatiloilla.
Haastattelupäivänäkin hän oli jo ehtinyt käydä hoitamassa aamutyöt lähitilan navetassa.
JUHANI REKU
Tasangon kotimuseo avaa ovensa 28.6. ja se on avoinna 3.8. asti lauantaisin ja sunnuntaisin kello 12–16.
Kostamustie 1406, Härmänkylä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
