Sienistä ruokaa, raaka-ainetta ja rahaa
Sieni-ihmiset näkevät syksyisessä metsässä valtavan alihyödynnetyn luonnonvaran, puhtaat ja herkulliset metsäsienet. Herkkutatit ja matsutaket eli männyntuoksuvalmuskat ovat nousseet kotimaiseen tietoisuuteen sen jälkeen, kun italialaiset ja japanilaiset ovat niitä ylistäneet.
Mutta edelleen sienten taloudellinen hyödyntäminen on alkutekijöissään.
”Meillä on kova halu edistää sienien käyttöä niin kotitalouksissa, ravintoloissa kuin ohjelmapalveluyrityksissäkin”, vakuuttaa tutkija Marika Laurila Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Ruukin toimipisteestä. Laurila toimii projektipäällikkönä Sienestä on moneksi -esiselvityshankkeessa.
”Sienten saatavuuden selvittäminen, niiden hyödyntäminen luontomatkailussa sekä uudet innovaatiot sienten hyödyntämiseksi ovat hankkeen kolme päätavoitetta”, Laurila kertoo.
Suurimmat tulot kilahtavat pohjoiskarjalaisten poimijoiden pusseihin: vuonna 2012 peräti 90 prosenttia koko maan sienten poimintatuloista meni Itä-Suomeen. Itä-Suomessa sienten käytöllä on pitkät perinteet, ja Dalla Vallen herkkutattien vientiyritys Italiaan on kiihdyttänyt kauppaa.
”Pohjois-Suomen osuus sienituloista on vain reilu viisi prosenttia, ja sitä olisi vara kasvattaa reilusti”, Laurila toteaa.
Sienisadot vaihtelevat runsaasti, ja sienten saatavuutta voitaisiin tasoittaa puoliviljelyllä ja viljelyllä. Korvasienten puoliviljelyä on harrastettu jo kauan, mutta ei taloudellisesti merkittävässä mittakaavassa.
”Turun yliopistossa kokeillaan koivunkantosienten viljelyä kaadetuissa koivupölkyissä. MTT tutkii Sotkamossa, miten pakurikääpää voitaisiin tuottaa”, Laurila kertoo.
Näillä matalien investointien menetelmillä voi syntyä yritystoimintaa ja sivutuloja maa- ja metsätalouden rinnalle.
Sieniretkiä järjestämällä voidaan laajentaa mukavasti matkailukeskusten ohjelmatarjontaa.
”Ulkomaalaisille matkailijoille on elämys käydä metsässä sieniretkellä oppaan johdolla, käsitellä sienet ja valmistaa niistä ruokaa ulkosalla tai kodassa. Onhan se uusi elämys myös monelle suomalaiselle”, Laurila tuumaa.
Laurila selvittää hankkeessaan, kuinka monissa matkailuyrityksissä tällaista ohjelmaa on tarjolla.
Annikka Kujala on oululainen keruutuotetarkastaja ja luonnontuotealan kouluttaja. Hänen asiantuntemukselleen on riittänyt kysyntää. Tuore yrittäjä on ilahtunut ihmisten lisääntyneestä kiinnostuksesta luonnonantimia kohtaan.
”Yhteisöt ja yritykset tilaavat minulta sieniretkiä, ja järjestän myös sienikursseja yksityisille ihmisille. Uskon, että päteville sienioppaille olisi kysyntää myös matkailubisneksessä”, Kujala sanoo.
Myös lankojen värjääminen sienillä on vanha taito, joka kiehtoo käsityön ystäviä. ”Sienistä ja muista luonnontuotteista voisi rakentaa monipuolisia ohjelmapaketteja: ruokaa ja sienivärjäystä, käsitöitä ja kulinarismia”, Laurila ja Kujala ideoivat.
Sienten uusia käyttökohteita voisivat olla lääkkeet ja muuntokuidut.
”Sienet sisältävät samaa kitiiniä, mitä löytyy äyriäisten kuorista. Kitiiniä käytetään nivellääkkeiden valmistuksessa. Ehkäpä jonain päivänä sieniä hyödynnetään lääketeollisuudessa”, Marika Laurila pohtii.
Oulun yliopiston ympäristö- ja prosessitekniikan laboratoriossa tutkitaan myös sienijätteen hyödyntämistä. Jonain päivänä siitä voidaan valmistaa biofilmiä, jolla voi puhdistaa ympäristömyrkkyjä. Näin myös sieniä jalostavien yritysten sienijäte saataisiin hyötykäyttöön.
”Kaikkea tätä selvitetään Sienestä on moneksi -hankkeessa. Jatkohankkeessa ryhdytään sitten tositoimiin sienten kaupallisen hyödyntämisen tehostamisessa ja monipuolistamisessa”, Laurila lupaa.
SATU RÄSÄNEN
Sienten
saatavuutta voitaisiin tasoittaa puoliviljelyllä
ja viljelyllä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
