Sinulle, lähikauppani myyjä

Hei vain!

Olen tervehtinyt sinua varmasti satoja

kertoja, mutta en tiedä nimeäsi. Jostain syystä

et käytä nimilappua rinnassasi monien muiden tavoin. Pohditko, osaavatko suomalaiset ääntää

nimesi oikein, ja haluat näin säästää heidät epätoivoiselta yritykseltä?

Mitä tiedän sinusta? Olet nuori mies, varmaankin alle 30. Kotimaatasi en tiedä, mutta Suomi se ei varmasti ole. Joko olet lingvistinen nero tai asunut Suomessa kauan, kielimuuria ei pääse syntymään.

Lisäksi tiedän, että olet ahkera ja iloinen. Jumitettuani pullonpalautusautomaatin jätit muut tehtäväsi ja riensit apuun lähes juoksujalkaa. En sitä silloin ääneen sanonut, mutta arvostin toki suuresti. Kiittelin sentään.

Olen seuraillut toimiasi ja niiden leimallisin piirre on aina nopeus. Usein juoksutat ostokseni viivakoodinlukijan ohi nopeammin kuin kaivan pankkikortin lompakostani. Toisaalta et näytä nyrpeältä asiakkaiden hidastellessa kassalla tai tukkiessa tiesi kapeilla käytävillä.

Lienetkö kuullut valitusta suomalaisesta

asiakaspalvelusta? Kuulun itse tähän tyytymättömien joukkoon. Huono, hidas ja epäkohtelias palvelu on nykyään standardi. Siksi monet häkeltyvät suuresti kohdatessaan

täydellisen vastakohdan, kuten sinut.

Tämä on jo muuttanut omaa suhtautumistani palautteen antamiseen. Olen alistunut. Harvoin viitsin edes valittaa huonosta kohtelusta, mutta kerron varmasti, jos palvelu on poikkeuksellisen hyvää. On täysin älytöntä, että hyvä palvelu on suorastaan silmiinpistävä

poikkeus.

Asiakaspalvelijat ovat painaneet suomalaisen selkärangan kumartamaan itseään.

Poikkeuksiakin on paljon. Kun pohdin asiaa, huomasin kuitenkin yllätyksekseni, että

kohtaamillani hyvillä asiakaspalvelijoilla ei ole mitään yhdistävää tekijää. Ikä, sukupuoli,

paikkakunta, koulutustausta tai kotimaa eivät millään tavoin korreloi palvelun laadun kanssa.

Ainoastaan hiljattain oman yrityksen perustaneet nuoret jaksavat varmasti hymyillä ja olla ystävällisiä kasvoilla paistavasta syvästä väsymyksestä huolimatta. Hatunnosto heille.

On siis pakko myöntää, että eniten asiakaspalvelun laatua parantava tekijä on raha.

En pidä surkeaa palkkatasoa ja juomarahakulttuuria Suomeen sopivana mallina, mutta palvelua se parantaisi varmasti.

En tiedä, miten usein asioit ravintoloissa, mutta mielestäni tarjoilijat ovat hämmästyttävä ammattikunta. Jotkut heistä ovat ilmiselvästi väärällä alalla. Joskus paremmissakin paikoissa kohtaa palvelua, jollaista ei odottaisi edes nakkikioskilla. En usko, että muissa

länsimaissa tarjoilija alkaisi ikinä väittää

asiakkaan olevan väärässä ainakaan kysymättä ensin keittiön mielipidettä.

Toisaalta, tämä kansa nyt valehtelee

kirkkain silmin ruuan olleen hyvää. ”Etteivät vaan mieltään pahoittaisi kyökin puolella...”

Kerronpa sinulle muuten pari tarinaa

suomalaisten kauppiaiden suhtautumisesta tuotetakuuseen. Uudesta ulkoilutakistani

hajosi vetoketju. Liikkeestä todettiin, etteivät vetoketjut kuulu takuun piiriin. Palasin

masentuneena kotiin, mutta tajusin selvittää asian valmistajan nettisivuilta ja kas: vetoketjuilla on kahden vuoden takuu.

Oli tosin työ ja tuska saada myyjä ymmärtämään, että haluan todellakin lähettää takkini ulkomaille asti korjattavaksi enkä korjauttaa sitä omalla kustannuksellani Suomessa.

Toinen kertomus liittyy yhtälailla lähes

uuteen tuotteeseen. Nappikuulokkeista meni

toinen puoli mykäksi ja säntäsin kauppaan

valittamaan. Myyjä totesi, että minun kuuluisi

lähettää kuulokkeet huoltoon omalla

kustannuksellani. Lyhyt luento kuluttajaviraston nettisivujen havainnollistamana sai hänet maksamaan postimaksut.

Nämä ovat vain varoittavia esimerkkejä

sinulle. Tiskin takana yritetään joskus viilata linssiin muka-rehellisestä kansanluonteesta huolimatta.

Tiedät varmaan, että suomalaiset eivät ole maailman kohteliain kansa. Kannattaa siis olla tyytyväinen, jos enemmistö muistaa sanoa

kiitos tai ole hyvä. Kannustan sinua kuitenkin jatkamaan kohteliasta käytöstäsi Alepan

hyllyjen välissä. Aina siitä joku ilahtuu yhtä paljon kuin minä.

Kiitos ja hyvää kesän jatkoa!

P.S. Sano terveisiä sille iloiselle mansikanmyyjätytölle, joka tervehtii aina pirteästi, vaikka en ostaisikaan mitään.

antti.hirsaho@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF