”On epäinhimillistä rikkoa sitä mikä toimii”

Otsikko on lainaus sanomalehti Joutsan Seudun keskustelupalstalta, jossa ruoditaan, lakkautetaanko Rutalahden kylän Koskikaran koulu. Kommentoijan perhe muutti pääkaupunkiseudulta Keski-Suomeen, jotta lapset pääsevät kyläkouluun.

Tilanne Joutsassa on hyvin tyypillinen. Köyhä kunta haluaa säästää kustannuksia keskittämällä opetuksen kyläkeskukseen. Kyläläisten mielestä koulu pitää ehdottomasti säästää, koska muuten kylälle ei saada houkuteltua uusia asukkaita ja siellä jo asuvien lapsiperheiden hyvinvointi heikkenee.

Keskusteluun kuuluu, että jokainen esittää faktoja oman näkökulman tueksi. Joutsan peruspalvelujohtajan Päivi Hakulisen mielestä kyläläisten hätä on ennenaikaista. Koulun kunto on ensin selvitettävä ja sitten vasta mietittävä korjaamista.

Kyläläisten mielestä on pakko toimia heti täydellä voimalla. Mitä pidempään koulu on tyhjillään, sitä helpompi se on kokonaan sulkea. Koulu on ollut suljettuna kosteusvaurioiden ja asbestin vuoksi syyslomasta saakka.

Kuulostaako tutulta, kun soppaan lisätään keväällä valtuustossa käsiteltävä kunnan kouluverkon arviointi?

Faktoilla on keskustelussa vähän merkitystä. Asiantuntijoiden mukaan pitkäaikaisia säästöjä ei yleensä synny. Jos jossain säästyykin, se menetetään toisaalla. Ainakin säästöjä on vaikea näyttää toteen (MT 14.1.). Lapsia Joutsassa syntyy kouluverkon kokoon nähden vähän, mutta tulevaisuus ei välttämättä ole menneisyyden kaltainen. Siihen voi omilla teoilla vaikuttaa.

Ulkopuolelta katsottuna Joutsassa keskustellaan siitä, halutaanko kunnan viimeisistä valteista luopua.

Jos kyläkoulut suljetaan ja ennen kaikkea jos kyliltä omaehtoisesti nouseva aktiivinen omien asioiden hoitaminen ja parantaminen lannistetaan, mitä kuntaan jää? Minun mielestäni hyvin vähän.

Pohjimmiltaan kysymys on, mikä pienessä kunnassa kertoo siitä, uskovatko kuntalaiset itse mahdollisuuksiinsa parantaa asioita vai ei. Karkea jako Joutsassa on, että Rutalahden kylällä uskotaan, kuntakeskuksessa ei.

Sanotaan se nyt sitten suoraan. Joutsa ei ole mikään Päijänteen sykkivä helmi. Se on hiljenevä kunta nelostien varrella, jonka huoltoasemalla pysähtyvät ne, jotka eivät jaksa ajaa suoraan Jyväskylään. Pysähtyjät tuovat vitosen kahvista ja sämpylästä, mutta huoltoasema ei houkuta ohi ajavia muuttamaan Joutsaan.

Mutta ei Joutsa huonoinkaan maaseutukunta Keski-Suomessa ole. Kuntakeskuksesta Jyväskylään on matkaa 69 kilometriä, mutta Rutalahden kylältä vain 41. Kouluverkko on viimeinen valtti mielikuvapelissä, jolla asukkaita voi houkutella. Onko Joutsassa lähellä kaupunkia sijaitseva omaleimainen ja hyvähenkinen kylä, jossa on kyläkoulu ja jonne turvallisuutta hakeva maallemuuttaja voisi muuttaa? Vai onko Joutsa kunta, jossa on parinsadan oppilaan koulu 70 kilometrin päässä vanhempien työpaikasta?

Erityisen kiinnostavaa Joutsan tapauksessa on, että Rutalahden kylä vaikuttaa poikkeuksellisen kyvykkäältä. Siellä on yhdessä rintamassa vastattu heti haasteeseen, kun koulu suljettiin. Kyläläiset ilmoittivat korjaavansa koulun omalla kustannuksellaan ja talkootyöllä. Kunta ei tarjoukseen ole tarttunut.

Keskustelupalstalla kirjoitettiin myös: ”Tuskinpa kouluttomaan kylään muuttaa lisää lapsiperheitä.” Kylälle muuttanut kommentoi: ”Tutustuin kyläläisiin ja minut toivotettiin tervetulleeksi.”

Jos jollain kulmalla kuntaa saadaan yhteistä henkeä puhallettua, siitä pitäisi pitää kynsin hampain kiinni. Muuta mahdollisuutta kääntää kunnan kehitystä parempaan suuntaan ei ole. Kaikesta säästäminen merkitsee kunnan hidasta kuolemista.

Sama pohdinta alkaa monessa kunnassa, kun uudet valtuustot kokoontuvat ja esityslistoille ilmestyy kouluverkon arviointi. Uusi valtuusto joutuu pohtimaan päätöksiä, jotka voivat tuoda säästöjä, mutta samalla sulkevat mahdollisen tulevan menestyksen pois.

Lopuksi vielä jatkokeskustelun pohjaksi kasvatustieteen emeritaprofessorin Eira Korpisen kommentti oppimistuloksista: ”suomalaiset oppilaat ovat hyviä lukemaan, mutta maaseudun tytöt ovat erityisen hyviä.”

Maaseudulla on vielä kyläkouluja.

aimo.vainio@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF