Analyysi: Putin pitää kyynisillä liikkeillään lännen neuvottelupöydässä - Ukrainan EU-jäsenyys voi nousta keskustelujen avainkysymykseksi
Kenraalit ilmoittavat, että joukkoja vedetään Ukrainan rajalta, mutta samaan aikaan Duuma eli Venäjän parlamentti pyytää presidenttiä tunnustamaan Donetskin ja Luhanskin itsenäisyyden. Konfliktin uhka pysyy ennallaan.
Saksan liittokansleri Olaf Scholz muistutti Venäjän presidentti Vladimir Putinille Moskovassa, ettei Ukrainan Nato-jäsenyys ole vielä pitkään aikaan ajankohtainen asia. Kuva: Mikhail KlimentyevKonkreettisia merkkejä Ukrainan rajalle sijoitettujen joukkojen osittaisesta vetäytymisestä ei edelleenkään ole nähty. Naton päämajasta Brysselistä todetaan, että joukkoja ja panssareita ”siirrellään edestakaisin koko ajan”. Mitään erityistä uutta ei ainakaan vielä ole havaittu.
Moskovan signaaliin voi silti suhtautua varovaisen toiveikkaasti. Neuvottelut jatkuvat. Uhittelu on asteen maltillisempaa.
Toisaalta Duuman päätös pyytää presidentti Vladimir Putinia tunnustamaan Donetskin ja Luhanskin alueiden itsenäisyys avaa Moskovalle uuden mahdollisuuden painostaa vastapuolta.
Jos Putin tunnustaa separatistialueiden uuden statuksen, ne voivat tilanteen kärjistyessä pyytää avukseen Venäjän joukkoja. Silloin kyse ei Kremlin tulkinnan mukaan olisi hyökkäyksestä, vaan ahdinkoon joutuneiden venäläisten auttamisesta.
Tätä Luhanskin ja Donetskin tunnustamisvetoomusta Putin voi heilutella yhtenä valttikorttin Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kanssa käytävissä neuvotteluissa, kuten Ilta-Sanomien Arja Paananen osuvasti kirjoittaa.
Joka tapauksessa näyttää selvältä, että neuvotteluratkaisua haetaan nyt tosissaan.
Se hivelee Putinia. Hän on nyt se mahti, joka kyynisillä siirroillaan on pakottanut sekä USA:n että EU:n mahtimaat tekemään aloitteita Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin säätämisestä.
Saksan liittokansleri Olaf Scholz kävi muistuttamassa niin Putinille kuin myös eurooppalaisille liittolaisille, ettei Nato ole juuri nyt laajenemassa itään. Ja että varsinkin Ukrainan hyväksyminen puolustusliiton jäsenyysohjelmaan on hyvin hyvin kaukainen asia.
Siinä ei ole mitään uutta eikä mullistavaa. Tätä johtavat Berliinin ulko- ja turvallisuuspolitiikot ovat Scholzin Venäjän vierailun jälkeen käyneet todistelemassa.
Jotakuinkin samalla asialla oli myös Ranskan presidentti Emmanuel Macron tavatessaan Venäjän johtajan viime viikolla Moskovassa.
Toisin kuin Suomessa on jo ehditty todistella, tämä ei tarkoita, että Nato sulkisi ovensa kokonaan Ukrainalta saati joltain muulta maalta, esimerkiksi Suomelta.
Nato ei ota jäseniksi maita, jossa on käynnissä aseellinen konflikti. Ukrainassa on.
Suomi ja Ruotsi taas eivät ole hakeneet tai hakemassa jäsenyyttä. Molemmat maat tekevät omat tähän liittyvät päätöksensä itsenäisesti sitten, kun se katsotaan tarpeelliseksi. Ovi on auki, jos jäsenyysehdot täyttyvät ja nykyiset jäsenet hyväksyvät tulokkaat.
Scholzin vierailu vahvisti käsitystä, jonka mukaan Saksa ja Ranska yrittävät nyt siirtää keskustelun Naton laajenemisesta ja Nato-maihin sijoitetuista aseista Itä-Ukrainan kriisin ratkaisemiseen ja Ukrainan länsikytkennän tulevaan määrittelyyn.
Keskustelun pohjana on hämäristä muotoiluistaan tunnettu vuonna 2015 solmittu Minskin sopimus.
Avainkysymys on, mikä riittää Putinille, kun Ukrainan Nato-suhteesta ja länsikytkennästä neuvotellaan? Ja toisaalta, missä Venäjän pitää tehdä myönnytyksiä niin, että Yhdysvallat voi presidentti Joe Bidenin johdolla hyväksyä lopputuloksen.
Se on selvää, että USA, Nato ja johtavat EU-maat eivät voi sopia Ukrainan asemasta ukrainalaisten päiden yli.
Berliinissä ja Berliinin hallituslähteiden mukaan ilmeisesti myös Pariisissa on hahmoteltu ratkaisua, jossa EU raottaisi ovea Ukrainalle. Näin vahvistettaisiin entisen neuvostotasavallan länsikytkentää, ilman sotilaallista liittoutumista.
Kovin vääntö tulee siitä, millä sanamuodoilla ja aikamääreillä Ukrainan perustuslakiin kirjattu pyrkimys Naton jäseneksi pannaan jäihin. Jos tässä ei onnistuta, Itä-Ukrainan sodan laajenemista on vaikea välttää.
Venäjä on tässä väännössä niskan päällä, vaikka Washingtonissa, Berliinissä, Pariisissa ja Brysselissä toisin todistellaan.
Putinilla on painostuskeinona sota. Länsi pelaa talouspakotteilla. Ne eivät ole tehonneet Krimin miehityksen jälkeen. Miksi ne tehoaisivat nyt?
Energia, erityisesti kaasu, ei ole lännelle tehokas pakotekeino, koska Eurooppa on erityisesti Saksan tekemien virheiden vuoksi liian riippuvainen Venäjältä tulevasta energiasta.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
