Kävely Suomesta Espanjaan vahvisti omaa yritysideaa
Mirja Kärnä järjestää tänä vuonna kesäkävelyjä Valamon luostarissa, Kolin kansallispuistossa ja Turun saaristossa. ”Halusin valita mukaan sellaisia paikkoja, joiden maisemat ovat kauniita ja joiden majoituspaikoissa on erityinen tunnelma.” Pentti Vänskä Kuva: Viestilehtien arkistoSONKAJÄRVI (MT)
Monet suomalaiset ovat matkustaneet Espanjaan, mutta melko harvat ovat tehneet sen kävellen.
Yksi näistä harvoista on sonkajärveläinen yrittäjä Mirja Kärnä, joka palasi keväällä seitsemän kuukautta kestäneeltä vaellukseltaan Saksan, Ranskan ja Espanjan halki.
Kärnän kädenpuristus on reipas ja hän purskahtaa usein iloiseen nauruun.
”Lähdin kävellen Espanjaan, koska haluan olla onnellinen ja seurata sydämeni paloa”, Kärnä toteaa.
Seitsemän kuukauden taivallus alkoi elokuussa 2013. Lähtöpiste Suomessa oli Hattulassa, jonka vanha kirkko on Euroopan pyhiinvaellusreittien pohjoisin piste.
Kävely ei ollut Kärnälle ensimmäinen, vaan hän on aiempina vuosina kävellyt lyhyempiä matkoja Ranskassa ja Espanjassa.
Vaelluksillaan Kärnä oli nähnyt kartan Euroopan vaellusreiteistä, ja Suomesta alkava kävelyreitti jäi kutkuttelemaan mieltä.
Vasta parin vuoden päästä aika oli kypsä pitkälle vaellukselle.
Hattulasta reitti kulki Helsinkiin, josta lähti lautta Saksan Travemündeen. Sieltä matka jatkui jalan Luxemburgiin.
Kärnä kulki Itä-Ranskan halki kohti Pyreneitä ja Espanjan rajaa.
Lopulta hänen reittinsä yhdistyi perinteiseen Pyhän Jaakobin reitistöön, jota Kärnä taivalsi Espanjan halki.
Helmikuun lopussa Kärnä saavutti päämääränsä Espanjan luoteisrannikolla. Fisterran kaupunki on Espanjan läntisimmällä niemellä, ja sen latinankielinen nimi tarkoittaakin maailmanloppua.
”Perillä tunnelmat olivat rauhalliset ja hyväksyvät, vaikka muutamaa päivää aiemmin kävelyn loppuminen oli tuntunut ahdistavalta”, Kärnä toteaa.
Seitsemän kuukauden matkalla kertyi 3 650 kävelykilometriä.
Kärnän vaelluksen raskaimmat kilometrit olivat Itä-Ranskassa, jossa kielimuuri ja majoitusongelmat vaivasivat kävelijää.
”Itä-Ranska oli minulle henkinen Siperia, ja siellä annoin itselleni luvan lopettaa, jos siltä tuntuu. En puhu ranskaa ja majoituspaikat sijaitsivat noin sadan kilometrin päässä toisistaan.”
Kärnä keksi tilanteeseen luovan ratkaisun.
”Halusin kävellä koko matkan, joten minun oli välillä otettava bussi tai juna majapaikkaan. Seuraavana päivänä palasin samalla kulkupelillä takaisin siihen, mihin edellisenä päivänä lopetin.”
Fyysisiä vastoinkäymisiä sen sijaan ei matkalla juurikaan sattunut. ”Olin onnekas, kun kehoni kesti pitkän rasituksen niin hyvin.”
Matkan varrelle sattui yksi vatsatauti, pieni flunssa ja vain muutamia rakkoja liian kovapohjaisista vaelluskengistä.
Päivämatkat vaihtelivat kymmenestä neljäänkymmeneen kilometriin päivässä, mutta joukkoon mahtui myös lepopäiviä.
Keskimäärin Kärnä käveli noin 17 kilometriä päivässä.
”Parinkymmenen kilometrin päivämatka on minulle sopiva, sillä se ei rasita liikaa. Ei matka tapa, vaan liian kova vauhti.”
Pitkällä kävelyllä ei tarvitse olla huippu-urheilija, vaan kohtuullinen peruskunto riittää.
”En missään nimessä ole fyysisesti superkunnossa, vaan aika tavallinen peruskuntoinen liikkuja. Kävelyssä ei ratkaise fyysinen kunto vaan asenne.”
Kärnä perusti oman Happy Human -yrityksensä jo ennen vaellustaan. Yritys tarjoaa luentoja Kärnän kävelymatkasta ja viikonloppuvaelluksia Suomessa.
”Vaellukseni oli henkilökohtainen unelma, mutta myös yrityksen markkinointiprojekti”, hän kertoo.
Kärnän ei yrittäjänä tarvinnut sopia työjärjestelyistä työnantajan kanssa, joten lähteminen pitkälle matkalle oli helpompaa.
Rahat seitsemän kuukauden vaellukselle löytyivät omista säästöistä. Rohkeutta irtiotto kuitenkin vaati.
”Olen vaelluksillani oppinut, että kaikki asiat ovat mahdollisia. Ratkaisevaa on se, uskaltaako tehdä valintoja.”
Kärnä järjestää tänä kesänä yrityksensä kautta viisi kävelyä eri puolilla Suomea. Ensimmäinen niistä on juhannuskävely Heinäveden Valamon luostarissa.
Kävelyt ovat kolme- tai neljäpäiväisiä viikonloppuja. Ohjelmassa on rauhallisia 10–20 kilometrin päiväkävelyjä, saunomista ja yhdessä ruokailemista.
”Järjestämilläni kävelyillä on kaksi erilaista teemaa. Yhteys itseen -teemakävelyt suuntautuvat hiljaisuuteen ja ihmisten omiin pohdintoihin. Yhteys toisiin ihmisiin -teema painottaa jaettua kokemusta.”
Kärnän mukaan vaellukset sopivat erityisen hyvin niille, jotka kaipaavat rentoutumista, mutta aika on kortilla.
”Kävelyillä voi tutustua samanhenkisiin ihmisiin ja rauhoittua itsensä äärellä. Kaikki valmistelut on tehty, joten osallistujan ei tarvitse tehdä muuta kuin saapua paikalle”, Kärnä kuvailee.
Valamon lisäksi kävelyjä järjestetään Turun saaristossa ja Kolin kansallispuistossa.
”Olen valinnut paikat kauniin luonnon ja tunnelmallisten majapaikkojen perusteella.”
Kävelyssä viehättää sen helppous ja luonnollisuus.
”Rauhallinen fyysinen liike saa kehon energian virtaamaan ja rentouttaa mieltä”, Kärnä sanoo.
”Käveleminen vie perusolemisen äärelle. Ei tarvitse miettiä huoltopisteitä tai säätöjä, vaan kuka tahansa voi tehdä sitä kotoa löytyvillä varusteilla.”
Vaikka kävely on vaivaton harrastus, muutamien perusvarusteiden on oltava kunnossa.
Vaeltajan tärkeimmät varusteet ovat sopivat kengät ja mukava rinkka.
”Jotkut käyttävät vaelluskenkiä, mutta minulle parhaiksi osoittautuivat hengittävät lenkkarit. Rinkka puolestaan oli kotini seitsemän kuukauden ajan.”
Kun Kärnältä kysyy, mikä oli vaelluksen tärkein opetus, seuraa hetken hiljaisuus.
”Tiedän, että tämä kuulostaa hullulta, mutta matkalla sisäistin ajatuksen siitä, että kaikki on hyvin. Vaikka eteen tuli hankalia tilanteita, tunsin, että ne ovat ohimeneviä ja selviäisin niistä.”
Vaikka Kärnä tapasi paljon ihmisiä, suurimman osan matkasta hän kulki silti yksin.
”Elin omalla tavallani erakkona seitsemän kuukautta. Opitut uskomukset suorittamisesta riisuttiin mielen päältä, ja tajusin, että hötkyileminen on turhaa”, Kärnä kuvailee.
LIINA NIITTYMAA
Kaikki
asiat ovat mahdollisia.
Ratkaisevaa on,
uskaltaako
tehdä valintoja.«
MIRJA KÄRNÄ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
