Pystyykö pystynävertäjäpureutumaan pystypuuhun?
Pitkin kesää latvustossa kävi kova kuhina kuoriaisten nävertäessä onkaloita versoihin. Viimeistään ensipakkasten puraisun jälkeen ontot versot putoavat maahan. Osa versoista taittuu ja kellastuu mutta jää latvukseen.
Usein kuoriainen putoaa verson mukana ja siirtyy talvehtimaan humuskerrokseen tai puun tyvelle. Joskus se jää latvukseen sinnittelemään talven yli.
Tavallisessa mäntymetsässä pudonneita versoja saattaa olla noin 10 000 hehtaarilla.
Luku tuntuu suurelta, mutta mäntyä kohden menetetään vain kymmenisen versoa. Yhteyttävän neulasmassan menetys on kuitenkin niin pieni, että se ei sanottavasti vaikuta kasvuun.
Kasvunmenetykset alkavat näkyä vasta sitten, kun puu menettää vähintään sata versoa. Isot puut kestävät menetyksiä tietysti pieniä paremmin.
Versojen mukana saattaa kuitenkin putoilla nuoria käpyjä, mikä vaikuttaa männyn lisääntymiseen. Mutta jos puu on muutenkin heikentynyt, saattaa koko latvus kuivua. Kokonaisen puun kuoleminen pystynävertäjän takia on hyvin harvinaista.
Pystynävertäjä lähtee liikkeelle varhain keväällä, ilmoista riippuen useimmiten huhtikuussa. Lentelevät kuoriaiset haeskelevat heikentyneitä mäntyjä lisääntymispaikoikseen. Kirjava puru kuoren pinnalla paljastaa onnistuneen tunkeutumisen.
Naaras kaivaa männyn kuoreen kymmensenttisen emokäytävän ja munii sen reunoille.
Suomalaisessa mäntymetsässä pystynävertäjä on todella runsas hyönteinen. Metsässä tuskin on sellaista kaatunutta paksukuorista mäntyä, jossa ei olisi pystynävertäjiä. Emokäytäviä voi olla toista sataa neliömetrillä. Kesällä kuoriutuu satoja uusia pystynävertäjiä neliöltä, ja hehtaaria kohden kuoriaisia voi olla puoli miljoonaa.
Myrskyn kaatamat männyt, heikentyneet pystypuut, kannot tai talvella kaadetut puut ovat oivallisia lisääntymispaikkoja. Siksi kuoriaisten määrään voi suoraan vaikuttaa poistamalla metsästä tällaiset sopivat lisääntymispaikat.
Onnistunut lisääntyminen edellyttää, että puu on tuoretta ja paksukuorista. Varhain keväällä muita nilasta kilpailevia kaarnakuoriaisia ei ole, ja lisääntymispaikkoja on yllin kyllin tarjolla. Siksi pystynävertäjä ei tarvitse joukkovoimaa eikä feromonejakaan.
Puista haihtuvat yhdisteet ohjaavat pystynävertäjät lisääntymispaikoille. Lisääntymispaikaksi puu kelpaa kuitenkin vain yhtenä vuotena. Siksi versojakin putoilee suuria määriä vain siellä, missä puita varastoidaan useina peräkkäisinä vuosina.
Terveen, elinvoimaisen männyn versot ovat pystynävertäjän herkkua.
Versoon tunkeutuva kuoriainen kohtaa joskus runsasta pihkavuotoa mutta harvoin tukehtuu siihen. Mutta terveeseen, elinvoimaisen männyn kuoreen lisääntymään aikovalle pystynävertäjälle käy huonosti.
Männystä valuva pihka kietoo tunkeutujan syleilyynsä, ja kuoreen jää yrityksestä kertova kovettunut pihkainen möykky.
KARI HELIÖVAARA
Kirjoittaja toimii Helsingin yliopistossa metsäeläintieteen professorina.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
