Kuulutus: Kasvaako pihallasi vanhoja leimuja? Kerro niistä tutkijoille ja osallistut perinneperennan säilyttämiseen
Tiedonkeruulla on kiire, jotta arvokkaat ja härmän kestävät leimut eivät ennätä tuhoutua esimerkiksi puutarhoja uudistettaessa, kertoo tutkija Saara Tuohimetsä.
Syysleimu Elli Kuva: Luonnonvarakeskus LukePihoilla ja puutarhoissa saatta kasvaa harvinaisia, vanhoja leimukantoja, joista Luonnonvarakeskus Luken tutkijat toivovat saavansa kansalaisilta tietoja ja näytteitä. Kiinnostuksen kohteena ovat Suomessa 1950-luvulla tai sitä ennen viljellyt korkeat syys-, täplä- ja kiiltoleimujen vanhat lajikkeet sekä viljelykannat, jotka kasvavat yli puolimetrisiksi ja kukkivat loppukesästä lähtien.
Leimukuulutuksella Luken tutkijat haluavat löytää terveiksi ja kestäviksi osoittautuneita kasvikantoja.
”Tiedonkeruulla on kiire, jotta arvokkaat ja härmän kestävät leimut eivät ennätä tuhoutua esimerkiksi puutarhoja uudistettaessa”, sanoo tiedotteessa tutkija Saara Tuohimetsä Lukesta.
Vanhoista, korkeista syysleimuista voi ilmoittaa Luken Kasvinpolku-tietojärjestelmään www.luke.fi/ilmoitakasvi 18.9.2022 mennessä. Mukaan saa mielellään liittää valokuvia.
Lukessa tiedot ja näytteet leimuista tutkitaan tarkkaan. Parhaat kasvikannat istutetaan loppukesällä Luke Piikkiön puutarhatutkimuksen koetoimipaikalle kantavertailua ja suvun monimuotoisuuden selvitystä varten.
”Säilytettäväksi kokoelmaksi valitaan suomalaisiin olosuhteisiin hyvin sopeutunut, monimuotoinen, näyttävä ja terve valikoima leimuja. Samalla edistetään myös vanhojen leimujen tuotantoa, jolloin niiden käyttö jatkuu ja käyttökulttuuri ja arvo säilyvät, kertoo tiedotteessa viherrakentamisen kasvien geenivarojen tutkija Merja Hartikainen Lukesta.
Leimukukat eli floksit (Phlox sp.) on pohjoisamerikkalainen kasvisuku. Leimukukat voidaan karkeasti jakaa mataliin ja korkeisiin lajeihin. Korkeat leimukukat, niin sanotut syysleimukukat, kukkivat kesän lopulla näyttävästi ja ovat perinteisesti hyvin suosittuja puutarhakasveja myös Suomessa.
Syysleimukukkien jalostaminen alkoi Euroopassa 1800-luvun alkupuolella. Jalostustyön tuloksena saatiin komeita puutarhalajikkeita, joiden suuret kukat ovat vaihtelevan värisiä puhtaan valkoisista eri sävyisiin punaisiin ja violetteihin.
”Suomalaisessa puutarhakirjallisuudessa esitellään 1900-luvun alkuvuosikymmeninä yli 20 syysleimulajiketta. Taimistojen luetteloiden mukaan 1920–40-luvuilla on ollut saatavilla jopa 30 lajiketta kahdeksasta eri väriryhmästä”, Tuohimetsä kertoo. Nyt enää osa lajikkeista on taimitarhojen tuotannossa.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
