Kulkeeko karavaani

päivän punkti

Pitäisikö Henna Virkkusen kysyä neuvoa Paula Lehtomäeltä?

Viime hallituksessa Lehtomäki kompastui jätevesiasetukseen, jota ei ollut edes itse tehnyt. Väärä tilannearvio ja käsittämätön jääräpäisyys johtivat poliittiseen umpikujaan.

Kuntauudistuksesta voi tulla kokoomuksen jätevesiasetus. Myös kuntauudistuksessa voi ylpeys käydä lankeemuksen edellä.

Helsingin kaupungissa valitaan parhaillaan uutta apulaiskaupunginjohtajaa. Pääkaupungissa on ylipormestari ja neljä apulaisjohtajaa, joilla on alla on satoja erilaisia päälliköitä.

Uudeksi johtajaksi valitaan joko vihreiden tai SDP:n ehdokas. Käytännössä virkaan istutetaan joku täysin palvellut poliitikko, jolle ei puolueessa ole enää muuta käyttöä. Vahvimmin virkaan on ehdolla vihreiden entinen ministeri Tuija Brax.

Helsingin tilanne kertoo paljon. Suuressa kunnassa on hirmuinen byrokratia ja valtavat hallintomenot. Poliittiset palkintovirat ovat tärkeä osa hallintokulttuuria.

Hallitus haluaa teurastaa pienet kunnat. Kun kuntaministeri Virkkunen sanoo, että teurastus säästää rahaa, ministeri puhuu tietoisesti roskaa. Yhtään rikasta ei synny sillä, että kaksi tai kolme köyhää menee yhteen. Säästöjä saataisiin suurista kunnista, mutta se on poliittisesti mahdotonta.

Ahvenanmaalle jää jatkossakin 16 kuntaa, vaikka koko maakunnassa asukkaita on vain runsaat 28 000. Miten Ahvenanmaa pärjää?

Vastaus on yksinkertainen. Ahvenanmaalla on maakuntahallinto. Sellainen pitäisi olla muuallakin. Palveluitahan tässä pitäisi järjestää, eikä kuntarajoja.

Karttaharjoituksen todellinen syy onkin politiikka. Kokoomuksessa lasketaan, että valtionhoitajuus on täydellistä vasta, kun puolueella on ehdoton valta myös kunnissa. Suurissa kunnissa tämä on helppo toteuttaa, jos ei muuten niin apupuolue vihreiden avulla.

Suunnitelman ainoa heikko lenkki on kenttä. Ensimmäisinä nousivat kapinaan kokoomuslaiset kunnanjohtajat. He tuskin jäävät ihan yksin.

Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee edelleen. Silti politiikassa pätee myös toinen sääntö.

Kannattaa silloin tällöin katsoa taakseen, onko siellä kenties savuavia raunioita.

Avaa artikkelin PDF