Tilusjärjestelyillä kootaanpirstaleista toimivia lohkoja
Mötteröisenoja on Karinkannan alueen keskeinen valtaoja, johon tilusjärjestelyn yhteydessä rakennettiin useita pohjapatoja. ”Ojassa on vettä aina, ja pystymme ottamaan siitä kasteluveden”, kertoo maanviljelijä Matti Tervakangas (vas.) kartoittaja Mikko Marjomaalle. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoLUMIJOKI, SIIKAJOKI (MT)
Suomessa on tänä vuonna käynnissä 59 maanmittauslaitoksen koordinoimaa tilusjärjestelyä ja 34 edeltävää tarveselvitystä. Pinta-alaa näillä on lähes 135 000 hehtaaria.
”Tilusjärjestelyhankkeet painottuvat Satakuntaan ja Pohjanmaille, vaikka selvitysten mukaan niille olisi tarvetta muuallakin Suomessa”, kertoo tilusjärjestelypäällikkö Visa Korhonen Pohjois-Pohjanmaan maanmittaustoimistosta.
Siikajoen Karinkannassa on viljelty kaksi vuotta uusia peltoja, jotka on muodostettu vuonna 2006 aloitetussa tilusjärjestelyssä.
”Alkuun tämä oli niin suuri asia, että pää oli pyörällä termien ja marssijärjestyksen kanssa”, sanoo tilusjärjestelyn päätoimitsijana eli maanomistajien edustajana ollut Matti Tervakangas.
Karinkannan tilusjärjestelyä edelsi vuoden 2003 loppupuolella Pohjois-Pohjanmaan maanmittaustoimiston ja MTK Pohjois-Pohjanmaan järjestämä tiedotustilaisuus.
Tarveselvitystä esiteltiin muutama kuukausi myöhemmin. Sitä seurasi alueen maanomistajille tehty kirjallinen kysely halukkuudesta tilusjärjestelyihin, tiestön ja kuivatuksen perusparannuksiin sekä tilusten myyntiin ja lisämaiden ostoihin.
”Heti alkuun saatiin yllättävänkin hyvä kannatus tilusjärjestelyille. Jopa 79 prosenttia oli järjestelyn kannalla”, kertoo kartoittaja Mikko Marjomaa Pohjois-Pohjanmaan maanmittaustoimistosta.
”Ensimmäinen jakoesitys oli vähän shokeeraava ja siitä tuli paljon yhteydenottoja. Mutta kun saatiin antaa lausuntoja ja päästiin neuvottelemaan, asiat etenivät. Loppujen lopuksi jakoesityksiä tehtiin kolme kappaletta. Viljelijöitten mielipiteet otettiin hyvin huomioon”, toteaa Tervakangas.
Hän laskee, että lopulta 95 prosenttia viljelijöistä oli jakoon tyytyväisiä. ”Kyllä täällä vielä kättä nostetaan ja varmaan ollaan tekemisissä enemmän kuin aikaisemmin.”
Korhosen mukaan tilusjärjestelyissä on ennakkoon paljon pelkoja ja epätietoisuutta.
”Maanomistajalle se on ainutlaatuinen tapaus. Kysymys on siitä, miten asiat osattaisiin kertoa niin, etteivät pelko ja huhut saisi valtaa.”
Tilusjärjestelyn lopullinen ala oli 4 475 hehtaaria ja siinä oli mukana 552 maanomistajaa. Peltoa on 1 571 hehtaaria eli lähes puolet vanhan Siikajoen kunnan peltoalasta. Tiloista nelisenkymmentä harjoittaa aktiivimaataloutta.
”Ensimmäisen jakoesityksen jälkeen keskityttiin niihin maanomistajiin, joiden alueisiin järjestely toi muutoksia”, kertovat Marjomaa ja Tervakangas.
Peltolohkot olivat ennen järjestelyä keskimäärin 3,6 hehtaarin kokoisia. Tavoitteena oli kasvattaa koko 5,6 hehtaariin.
Ennen järjestelyä myös alueen tieverkko oli varsin vajavainen.
Karinkanta rajoittuu meren puolella Natura-alueeseen.
”Järjestelyssä ympäristö otettiin huomioon. Metsäalueilta tulevissa ojissa ei ollut laskeutusaltaita. Ennen tilusjärjestelyä melkein jokaiselta meni merelle pisto-ojia. Tässä yhteydessä laskuojia voitiin yhdistää ja siten huomioida paremmin vesiensuojelulliset toimenpiteet”, Marjomaa kertoo.
Vanhoja valtaojia pelloilla ja metsissä kunnostettiin melkein 15 kilometriä.
Alueelle rakennettiin myös kosteikko. Aluetta halkovaan Mötteröisenojaan tuli useita pohjapatoja, kun niitä aiemmin oli vain yksi.
”Tämä on siinä mielessä poikkeuksellinen valtaojasuunnittelu, että sen on pelloillekin laatinut metsäkeskus. Syynä on, että tilusjärjestelyalueesta huomattava osa on metsiä”, huomauttaa Marjomaa.
Ojituksissa otettiin huomioon alueen hapan alunamaa, joka paikoin ulottuu jopa maanpintaan.
”Uudet salaojitukset on tämän vuoksi tehty melkein pelkästään säätösalaojituksina”, Tervakangas mainitsee.
Lumijoen puolella Lapin alueella tilusjärjestely on alkuvaiheissa.
”Haastattelut jakotoiveista on pidetty keväällä ja alkukesästä. Nyt valmistellaan ensimmäistä jakoesitystä”, sanoo maanmittausinsinööri Heikki Kössö Pohjois-Pohjanmaan maanmittaustoimistosta.
Viljelijä, koneyrittäjä Harri Laukka on jo rakentanut tilalleen kolmen hehtaarin laajuisen kosteikon. Yli 60 hehtaarin valuma-alueen vedet virtaavat sen kautta Perämereen.
”Jossain oli tietoa, että tehdään kosteikoita. Kuulin asiasta myös Pro Agriasta ja Ympäristö-Agro -hankkeesta sekä elykeskuksesta. Päätös kosteikolle tuli joulukuussa 2011.”
”Tässä oli täysi rantametsä päällä, suurimmaksi osaksi lehtimetsää. Laskeutusaltaiden kaivu piti tehdä tarkassa järjestyksessä, ettei jäänyt märän maan taakse umpiperään”, mainitsee alueen omana työnään tehnyt Laukka.
Kosteikon alin allas on merenpinnan tasalla ja muut 70–80 senttiä ylempänä.
Laukan mukaan kosteikon myönteiset vaikutukset näkyvät jo nyt valuma-alueen vesitaloudessa.
”Tärkeää on, että kosteikossa on tarpeeksi laskua. Silloin kestää pitää kosteikossa riittävästi vettä, eikä se ole haittana yläpuolisella pellolla.”
Kosteikosta hyötyvät lisäksi linnut ja riista. Lintuja on myös ruokittu.
”Tässä on nähty sorsia ja taveja, viimeksi näin noin sadan hanhen parven”, Laukka kertoo.
Laukka on suunnitellut metsästävänsä alueella pienimuotoisesti.
”Laavun paikka on jo suunniteltu.”
MAIKKI KULMALA
Juttusarja on ideoitu yhteistyössä maa- ja kotitalousnaisten
maisemanhoidon neuvojien kanssa.
Maan-
omistajalle
tilusjärjestely on
ainutlaatuinen
tapaus.«
Tärkeää on, että kostei-kossa on tarpeeksi
laskua. Silloin
kestää pitää
kosteikossa
riittävästi vettä,
eikä se ole haittana yläpuolisella
pellolla.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
