UUTISTAUSTA Saarrettuna Amerikassa
Kaikki alkoi, kun kännykästä loppui akku. Se tapahtui keskellä yötä. Olin osannut sitä odottaa. Laturi oli matkassa, mutta tiesin hyvin, ettei sitä ilman pientä välikappaletta voisi kytkeä amerikkalaiseen sähköverkkoon.
Nousin ylös hyvissä ajoin. Kansainvälinen konferenssi, johon oli lisäkseni saapunut satakunta ihmistä kaikkialta maailmasta, alkaisi kello yhdeksän. Sitä ennen ehtisin hyvin käydä ostamassa puuttuvan välikappaleen.
Majatalon aulassa vastaani asteli vakavailmeinen naishenkilö. ”Minne herra mahtaa olla matkalla”, hän kysyi.
”Käväisen Harvard Coopissa ostamassa itselleni adapterin”, vastasin ystävällisesti, vaikka ihmettelinkin, mitä menemiseni hänelle kuului.
”Herra ei nyt mene yhtään mihinkään, sitä paitsi, Harvard Coop on suljettu ja pysyy kiinni koko päivän.”
Oli perjantaiaamu, painajainen oli alkanut, ja puhelimeni oli mykkä.
Siinä vaiheessa Tamerlan Tsarnajev oli ollut kuolleena jo monta tuntia. Nuorempi veli Dzhokhar oli kateissa ja häntä piiritettiin parin mailin päässä Watertownissa. Majatalomme asukkaaksi naamioituneen päivystäjän huolena oli se, että Bostonin maratonin verityöstä epäiltyjen veljesten kotitalo sijaitsi parin korttelin päässä, samoin Cambridgen Rindge&Latin School, jossa nuorempi veli opiskeli kaupungin myöntämällä stipendillä.
Kun veljesten kotitalo oli tutkittu ja vanhemman veljen vaimo ja tytär viety pois tv-kameroiden edessä, majatalomme uudisasukas katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Me muut jäimme kuin noiduttuina tuijottamaan tv:n kautta eteen avautuvaa draamaa.
Olin tullut aulaan juuri kun tv:ssä oli luettu tiedote, jossa ilmoitettiin, että kaikki julkinen liikenne oli pysäytetty, yliopistot suljettu ja ottelut peruutettu. Pääsin tv:n ääreen samalla hetkellä, kun osavaltion kuvernööri Deval Patrick vetosi ihmisiin: pysykää sisällä, älkää avatko ovea muille kuin virkamerkin näyttävälle poliisille ja pitäkää kaikki kauppaliikkeet kiinni.
Yli 625 000 asukkaan Boston ja sen kyljessä sijaitsevat Watertown, Waltham, Newton, Belmont ja Cambridge, koko parin miljoonan asukaan metropoli, pysähtyi kuin taikaiskusta.
Kun tilanne alkoi venyä, eikä viranomaisilla ollut uutta kerrottavaa, hurjat huhut tekijöiden taustoista ja motiiveista levisivät nopeasti. Oliko kyse kouluampujien tapaisista harhaisista yksilöistä – vai antoivatko Iranin uskonnolliset johtajat näin amerikkalaisille esimakua siitä, mitä seuraa, jos heidän rauhanomainen ydinaseohjelmansa yritettäisiin lamauttaa?
Odotusten vastaisesti pattitilanne jatkui koko päivän. Harvardin yliopistokampuksen toisella laidalla Esko Aho otti kuvia Harvard Squarelta viikon vilkkaimpana ostospäivänä: ei ristin sielua. Yksi ravintola oli auki – lounasaikaan hän oli sen ainoa asiakas.
Neljän jälkeen lähdin luvatta liikkeelle. Harvard yardilla tuli vastaan pari opiskelijaa, muuten oli yhä täysin autiota. Pitkään suunnitellun seminaarin kolmas osanottaja, ulkoministeriön alivaltiosihteeri Jaakko Laajava oli jäädä kokonaan pois: häntä ei laskettu ulos hotellista. Henkilökunnan soittama puhelu ratkaisi asian: kulkulupa tuli, vaikka sisällä pysymistä koskeva suositus oli yhä voimassa.
Ratkaisu tapahtui kolmetuntisen seminaarimme aikana. Tuloksettomaan ihmisjahtiin turhautuneet viranomaiset purkivat ulkonaliikkumiskiellon. Heti jaloittelemaan lähteneet Franklin streetin kulmatalon asukkaat huomasivat takapihalla veneen suojana olleen peitteen repsottavan. Karkuri otettiin kiinni ja tuotiin poliisiautoon kadun varrelle kerääntyneiden asukkaiden osoittaessa suosiota.
Kuulimme tapahtuneesta taksissa. Majapaikkaan palatessani televisiossa keskusteltiin jo siitä, mitkä ovat kiinni otetun oikeudet ja miten hänelle järjestyisi oikeusapu.
Aamulla tyngäksi jääneen konferenssimme ensimmäinen puhuja aloitti sanomalla: ”Me taistelemme terrorismia vastaan sillä ainoalla tavalla, joka meille on mahdollinen – jatkamalla normaalia elämäämme.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
