Sokka irti ja kädet ristiin!
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisellä oli osuva vertaus kreikkalaisten poliitikkojen ajankohtaisista haasteista.
”Eurosta eroaminen on kreikkalaisten kannalta vähän sama asia kuin vetäisi sokan irti käsikranaatista ja toivoisi sen olevan suutari.”
Juuri tästä syystä useimmat asiaa seuraavat eivät vieläkään usko Kreikan jättävän yhteisvaluuttaa. Mahdollista se kuitenkin on.
Kreikan toissaviikkoinen vaalitulos ei ollut yllätys. Maan talous on vapaassa pudotuksessa, ja tavallisten ihmisten sietokyky leikkauksia kohtaan alkaa olla lopussa. Syyllisiä kriisiin ovat samat valtapuolueet, jotka nyt vaativat kansalta lisää säästöjä.
Demokratian kriisistä kertoo kuitenkin se, että vaaleja ei voittanut mikään selkeä vaihtoehto, vaan kasa keskenään riiteleviä ääriryhmiä. Ristiriitaista on, että kreikkalaisten selvä enemmistö haluaa pysyä eurossa mutta samaan aikaan peruuttaa EU:n ja IMF:n vaatimat säästötoimet.
Uudet vaalit tuskin tuovat ratkaisua. Gallupien perusteella säästötoimia vastustava Syriza nousisi uusintavaaleissa ykköseksi. Riittävää enemmistöä se ei yksinään kuitenkaan saisi.
Kreikan tukihanan kahvaa piteleville EU-johtajille tilanne on vaikea. Niin kauan kuin Kreikassa ei ole hallitusta, ei sen kanssa voi neuvotella eikä kenelläkään ole käsitystä, aikooko Kreikka ylipäätään pysyä eurossa.
Tuli Kreikkaan minkälainen hallitus tahansa, haluaa se neuvotella lievennyksiä maalta vaadittuun säästöohjelmaan.
Kärsivällisyys EU:ssa ja IMF:ssä alkaa kuitenkin olla lopussa. Tiukan paikan tullen jotain pientä joustoa ehkä vielä voisi löytyä, mutta toisaalta myös Kreikan letkujen irrottaminen saa yhä vahvempaa kannatusta.
Tähän asti Grexit, Kreikan ero eurosta, on ollut varsinkin Euroopan keskuspankille mahdoton ajatus, mutta viime päivinä keskuspankkiirit ovat alkaneet vakavasti pohtia, miten euroalueen repeämä käytännössä hoidettaisiin.
Konsensus tuntuu olevan, että Kreikan kaatuminen ei enää tässä vaiheessa veisi koko Eurooppaa kaaokseen. Viimeisen velkasaneerauksen jälkeen Kreikan saatavilla ei juuri ole merkitystä markkinoilla.
On kuitenkin täysin mahdollista, että Grexit saisi myös muiden kriisimaiden ihmiset pakkaamaan eurot matkalaukkuihin ja suuntaamaan kohti pohjoista.
Laajamittaisen valuuttapaon voisi silloin estää vain EKP:n massiivinen tuki kriisimaiden rahoitusmarkkinoille.
Avaimet ovat kuitenkin kreikkalaisilla. Eurosta eroaminen voi tapahtua vain sen omasta aloitteesta. Toki tukihanan sulkeminen lopettaa eläkkeiden ja palkkojen maksun kansalaisille, mikä ei jättäisi maan poliitikoille juuri vaihtoehtoja.
Palataan kuitenkin Pietikäisen käsikranaatti-vertaukseen. Mitä eroaminen eurosta merkitsisi Kreikalle?
Devalvaatiota pidetään usein helppona ratkaisuna talouskriisiin. Muutamissa maissa, kuten Islannissa, se on toiminutkin. Raju devalvaatio korjaisi toki Kreikan hintakilpailukyvyn hetkessä, mutta samalla se ajaisi maan talouden täydelliseen kaaokseen.
Tuontitavarat, kuten energia ja koneet, kallistuisivat samassa suhteessa. Yhteiskuntarauhan kannalta merkittävää on, että hyvistä viljelyolosuhteistaan huolimatta Kreikka tuo ulkomailta myös ison osan peruselintarvikkeistaan.
Jos maan uusi hallitus yrittäisi maksaa velkansa esimerkiksi Suomelle, pitäisi sen tehdä vielä EU:n vaatimuksiakin kovempia leikkauksia. Jos Kreikka taas jättäisi velkansa maksamatta, sen olisi turha hakea lainaa mistään vuosikausiin.
Joka tapauksessa valuutanvaihdokseen liittyvä epävarmuus ja mahdollinen kaaos johtaisivat ainakin hetkellisesti vielä syvempään taantumaan, kun pääoma ja yritykset vetäytyisivät maasta.
Käytännössä paluu drakmaan edellyttäisi ainakin väliaikaisesti jonkinlaiseen reaalisosialismiin siirtymistä.
Pääomaliikkeet pitäisi ottaa valtion kontrolliin ja pankkijärjestelmä kansallistaa. Valuuttapaon välttämiseksi valtakunnan rajoilla pitäisi ottaa käyttöön DDR-tyyliset rajatarkastukset eurosalkkujen kanssa pois pyrkiville kansalaisille.
Jotkut ovat suositelleet Kreikalle Kuuban kaltaista rinnakkaisvaluuttajärjestelmää. Sisäinen vaihdanta pyörisi drakmoilla ja kansainvälinen rahaliikenne euroissa. Sekin vaatisi toimiakseen valtion voimakasta puuttumista talouteen.
Tehtiin valuutanvaihdos miten tahansa, on vaikea kuvitella, että velkansa laiminlyövä sosialistinen komentotalousmaa voisi enää pysyä EU:n jäsenenä. Tai ainakaan saada euromääräisinä maksettavia EU:n maataloustukia.
Kreikan ex-pääministeri George Papandreoun esitti viime syksynä kansanäänestystä maan eurojäsenyydestä. Esitys tyrmättiin yhteen ääneen. Nyt EU:n eri laidoilla suorastaan rukoillaan, että kreikkalaiset lopulta päättäisivät, mitä aikovat tehdä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
