Liberian munantuotanto elpyy uuteen alkuun ebolan jälkeen
Sundaymai Johnson sai lokakuussa 30 kanaa liberialaiselta kansalais-järjestöltä. Myymällä munat takaisin emokanalaan hän saa käteistuloja, joita tarvitaan esimerkiksi lastenlasten koulupukuihin. Ville Palonen Kuva: Viestilehtien arkistoMambah-Kaba, Liberia
Jeepin perässä kaakattaa 30 hämmentynyttä kanaa. Ne matkustavat emokanalasta läheiseen Frozohnin kylään Margibin maakunnassa Liberiassa.
Sundaymai Johnson on odottanut tätä päivää. Hän on korjannut puusta ja savesta tehdyn kanalansa huolella ja valmistanut pahnat ohjeiden mukaan.
”Olen todella tyytyväinen saadessani uudet kanat.”
Kananmunaa voi Liberiassa hyvällä syyllä sanoa uuden alun symboliksi.
Raa’asta sisällissodasta 1990- ja 2000-luvuilla kärsinyt Liberia on hyvin riippuvainen elintarviketuonnista.
Peruselintarvikkeena käytetystä riisistä yli puolet tulee ulkomailta.
Kananmunista tuontitavaraa on yli 90 prosenttia. Munia tuodaan läntisen Afrikan niemenkärkeen esimerkiksi Meksikosta ja Ukrainasta. Ne voivat olla jo kuukausia vanhoja saapuessaan maahan.
Frozohnin kylän väki kerääntyy seuraamaan kanojen luovutusseremoniaa.
”Kanaseni, en osaa puhua teille englantia, mutta puhun bassan kieltä, koot-kot-kot”, hykertelee Johnson kana kummassakin kainalossa.
Kanat tutkailevat uutta kotiaan. Vesi- ja ruokinta-astiat Johnsonin kanalassa ovat samanlaiset kuin emokanalassa. Toiveena on, että se nopeuttaa kanojen kotiutumista.
Kuuden kuukauden ikäiset kanat antaa Johnsonille liberialainen kansalaisjärjestö Project New Outlook (PNO). Järjestö jakaa näitä kanalan alkuja muun muassa leskille ja yksinhuoltajaäideille.
Tavoite on, että naisten ja sitä kautta koko perheen toimeentulo paranee.
PNO ostaa naisilta munat ja toimittaa niitä myyntiin pääkaupunki Monrovian supermarketteihin.
Vuonna 2014 pieni kansalaisjärjestö tuotti jopa muutaman prosentin koko Liberian kananmunista. Emokanalassa oli parhaimmillaan 10 000 kanaa.
Sitten iski ebola, viruksen aiheuttama verenvuotokuume.
Liberian hallitus sulki rajat kuukausiksi ja rajoitti liikkumista myös maan sisällä.
Kananrehun tuonti naapurimaa Guineasta loppui, eikä kanoja pystytty ruokkimaan säännöllisesti.
Raaka-aineitakaan rehuun ei saanut, nekin tuodaan pääasiassa ulkomailta.
Myös Johnson joutui laskemaan kanansa vapaaksi etsimään itse ravintonsa. Osa kanoista kuoli, osan Johnson käytti ruuaksi tai myi.
Nyt emokanalassa kuopsuttavat uudet, kesäkuussa Guineasta tuodut 2 000 kanaa.
Lokakuun lopussa 30 naista sai järjestöltä 30 kanaa kukin. Järjestö toivoo, että munatoimitukset supermarketteihin voidaan pian käynnistää uudelleen. Liberian oloissa sekään ei ole yksinkertainen tehtävä.
”Etenkin sadekaudella tiet ovat huonossa kunnossa. Munat on pakattava hyvin huolellisesti ja kuljetettava varovasti jeepillä päätielle. Pomppuisesta kyydistä huolimatta yksikään muna ei vielä ole särkynyt matkalla”, kertoo PNO-järjestön johtaja Beatrice Togba Wuo.
Liberiassakaan munatuotanto ei ole pelkkää kanojen hoitamista ja munien myymistä. Brändäyksestä ja luomutuotannosta haettiin oppia Suomesta, porvoolaisesta Grindilän luomukanalasta.
”Myymme munat isoissa kartongeissa. Saisimme paremman hinnan, jos pystyisimme pakkaamaan munat pienempiin kennoihin ja myymään ne omalla merkillä”, Togba Wuo kertoo.
”Haluamme nostaa perheyksiköiden kanojen määrää sadasta kahteensataan. Näin munien myynnistä kertyisi tarpeeksi tuloja. Naiset pystyvät hankkimaan uudet kanat, kun edelliset lakkaavat munimasta.”
”Munien myyntituloilla ostan lastenlapsille koulupuvut, perheelle ruokaa ja varvastossuja”, suunnittelee Johnson.
Kanalahanketta Liberiassa tukee suomalainen Naisten Pankki. Hankkeen toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu liberialaisen kansalaisjärjestön PNO:n kanssa.
Minna Elo
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun tiedottaja, joka kävi Liberiassa
lokakuussa 2015.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
