komission kulmilla Meppijoukkue iskussa

Europarlamentti on päässyt työn touhuun. Parin viikon päästä mepeillä alkaakin sitten ansaittu kesäloma.

Maatalousmeppi vaihtui Petri Sarvamaasta (kok.) Olli Rehniin (kesk.). Keskustan ja kokoomuksen ikuinen nokittelu siitä, kuka on todellinen maanviljelijän puolustaja, sai taas uutta vettä myllyyn.

Maatalouspolitiikan kissanhännänvedosta saa täytettä lehtiin, mutta viihdykettä suurempaa vaikutusta sillä ei ole.

Vaikka Sarvamaa olisi hoitanut 141-tuen tuhanneksi vuodeksi eteenpäin, ei se kelpaisi keskustalaisille. Eikä yksikään kokoomusisäntä tule ikinä kiittämään keskustaa, vaikka Rehn kolminkertaistaisi Suomen maataloustuet.

Komission kulmilla tuumitaan, että Suomi sai EU-parlamenttiin kelpo joukkueen. Tai ainakin paremman kuin edellisellä kaudella.

Tiedä sitten, johtuuko se äänestäjien vai puolueiden viisastumisesta. Ainakaan ehdokaslistoilla ei ollut yhtä paljon turhia julkkiksia ja ex-ralliautoilijoita kuin aikaisemmilla kerroilla.

SDP:n meppijoukkueessa Mitro Revon putoaminen taitaa aiheuttaa riemunkiljahduksia useammassakin työväentalossa. Kun ortodoksipapin tilalle vielä nousi pätevä ja reipasotteinen Miapetra Kumpula-Natri, ei demarien tilanne ole niin toivoton kuin päältä näyttää.

Vasemmalla laidalla toivoa antaa myös Merja Kyllösen nousu parlamenttiin. Hänen luulisi ymmärtävän myös maaseudun murheita.

Europarlamenttiryhmä voi tosin olla järkytys jopa korpikommunistien parissa varttuneelle Kyllöselle. Etelän maissa vasemmisto marssii edelleen Marxin ja Leninin tahtiin.

Suurin menetys viime kauteen verrattuna taitaa olla kristillisdemokraattien Sari Essayahin putoaminen. Kävelijämestari tiesi, mitä teki, ja hoiti juuri niitä ihmisten arkeen vaikuttavia asioita verkkomaksuista ruoka-apupaketteihin. Nyt hän saa selvittää puolueensa sisäistä sotkua.

Timo Soini näytti taas pelurin taitonsa neuvottelemalla puolueensa brittikonservatiivien vetämään ECR-ryhmään. Pelkän mekastuksen sijaan parlamentin kolmosryhmä antaa perussuomalaisten mepeille mahdollisuuksia todelliseen vaikuttamiseen.

Talouspoliittisesti ECR on kuitenkin niin oikealla, että kokoomuslaisiakin hirvittäisi. Voi olla, että pian hirvittää myös perussuomalaisiin paenneita rasvanahkaduunareita.

Sampo Terho alkaa olla EU-parlamentissa jo vanha tekijä. Isompi kysymysmerkki on maahanmuuttokritiikillä itsestään tähden tehnyt Jussi Halla-aho. Hän on terävä kirjoittaja, mutta ihmisten keskellä täydellinen tuppisuu. Saamme nähdä, mihin rahkeet parlamentissa riittävät. Kansalaisoikeusvaliokunnassa olisi hoidettavana muutakin kuin maahanmuuttoa. Esimerkiksi Suomen it-teollisuus on äärimmäisen kiinnostunut EU:n tulevasta tietosuojalainsäädännöstä.

Suomessa tavataan valittaa, ettei 13 mepillä ole mitään valtaa 751:n joukossa.

Onneksi meillä on Paavo Väyrynen. Kehitysvaliokunnan varapuheenjohtajaksi valittu keskustameppi lupaa panna EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan uuteen uskoon, kuten teki ministerinä Suomessa. Haastetta lisää, että aikaa on vain yhdeksän kuukautta. Sen jälkeen Väyrynen palaa taas panemaan kotimaan asiat järjestykseen.

Maaseudulla moni huokaisi helpotuksesta, kun Satu Hassi (vihr.) siirtyi EU-parlamentista vapaaksi kirjailijaksi. Toimittajana täytyy sanoa, että pidin Hassista. Hän ei koskaan pyöristellyt mielipiteitään, eikä yrittänyt miellyttää muita kuin tosivihreitä.

Ikävä tulee myös Eija-Riitta Korholaa (kok.) ja hänen väsymätöntä taisteluaan ilmastopolitiikkaa vastaan. Siinä oli sähköä ilmassa, kun nämä leidit ottivat yhteen.

NIKLAS HOLMBERG

Avaa artikkelin PDF