Matkailuverkosto toimii erinomaisesti Jämsässä
Susanna Partio esittelee viisivuotiaan tarhahirven Matti-Eskon jättösarvia. Ne painavat yhteensä 25 kiloa. Janne Nousiainen Kuva: Viestilehtien arkistoJÄMSÄ (MT)
Hirvikartanolle läheinen hiihtokeskus ei ole kilpailija vaan kumppani.
”Kun asiakas saadaan Himokseen, hän käy varmasti meilläkin”, jämsäläisen Ravintola Hirvikartanon emäntä Susanna Partio sanoo.
Asiakkaista ei tapella myöskään muiden jämsäläisten ravintoloiden kanssa. Todelliset kilpailijat ovat kauempana, esimerkiksi Tahko Nilsiässä.
Viime vuonna Hirvikartano maksoi palkkaa yhdeksälle työntekijälle. Ympärivuotisesti palkkalistoilla on kaksi henkilöä keittiössä.
Himoksen kanssa yritys vaihtaa työntekijöitä, jos tarvetta ilmenee.
”Olemme olleet onnekkaita, vaikka olemme toimineet taantumassa koko ajan. Olemme pystyneet työllistämään itsemme ja vieraita”, Partio sanoo.
Susanna Partiolla ja hänen miehellään on vahva keittiö- ja matkailualan tausta.
Himoksen mökit ovat merkittävä ravintolan työllistäjä. Mökkeihin viedään valmisaterioita säännöllisesti.
Kiivain sesonki on kevättalvella. Hiljaista aikaa ovat kesäkuu sekä syys–lokakuu.
Partiot ovat tiukasti pitäneet kiinni myös omasta lomastaan, koko perheen voimin irtaudutaan oman yrityksen ympyröistä joka vuosi.
Vuonna 1860 nykyiselle paikalleen siirretty hirsitalo on Susanna Partion synnyinkoti. Jyhkeä kiviuuni on alkuperäisessä asussaan. Keittiö on remontoitu palvelemaan suuriakin vierasjoukkoja.
Päärakennuksessa on 80 asiakaspaikkaa, kahdeksan metriä korkeassa kodassa 25 lisää. Kesäisin lisätilaa on terassilla ja tanssipaviljongissa.
Hirvikartanossa tarjoillaan konstailematonta maalaisruokaa. Himosienestäjäksi tunnustautuva emäntä poimii sienet lähimetsistä, marjoja ostetaan.
”Lähikala on ongelma”, emäntä sanoo. Sitä ei säännöllisesti ole saatavilla, vaikka melkein vieressä on Päijänne, yksi Suomen suurimmista järvistä.
Riistaa ravintolaan ostetaan noin 30 000 eurolla vuodessa. Hirvet tulevat Rovaniemeltä, karhunliha Itä-Suomesta.
Ulkomaalaisista asiakkaista valtaosa tulee Venäjältä. Partion mielestä venäläinen asiakas on vaativa, mutta hän käyttää reilusti rahaa.
Esimerkiksi konjakilla höystetty koskenlaskijan karhukeitto on kallein alkuruoka, mutta venäläisten mieleen.
Henkilökunnasta osa hallitsee venäjän kielen. Lisäksi yritys on painattanut esitteitä venäjäksi, mistä on tullut kiittävää palautetta.
”Matkamuistoissa pitää olla Suomen lippu, silloin se lähtee turistin kassissa Venäjälle”, Partio on huomannut.
Matkamuistoja yritys myy vuosittain pienen erikoisliikkeen verran. Mutta hinta ei saa olla yli 15 euroa, muuten tuliainen jää hyllyyn.
Majoitustilaa ei ole. Kuuden kilometrin päässä on 4 000 petipaikkaa, se riittää.
Tarhassa on neljä kesyä hirveä. Tarhan perustaminen vaati kahdeksan kuukauden paperisodan, jonka tuloksena syntyi ainakin kolme hyllymetriä mappeja.
”Vaikka hirvi on märehtijä, sen hoito poikkeaa täysin nautakarjan hoidosta”, Partio sanoo. Ennen hirvien tuloa Partiot työskentelivät ruotsalaisessa hirvitarhassa. Heillä on lisäksi kokemusta maatalous-
lomittajan ammatista, eniten Norjasta.
Kesäaikaan hirvet syövät 40 kiloa pajua päivässä. Hirvien ruokinta työllistää kaksi kesätyöntekijää. Lehtikerppuja ostetaan sopimustekijöiltä.
Tarhan komein hirvi on viisivuotias Matti-Esko. Sen viimeisimmän sarvikruunun kärkiväli oli 1,32 metriä ja sarvilla painoa ainakin 25 kiloa.
Ensi kesänä tarhaa laajennetaan. Samalla otetaan myös uudenlaisia sarvipäitä, mutta talonväki ei vielä kerro, mitä ne ovat.
REIJO VESTERINEN
Olemme olleet
onnekkaita, vaikka
olemme toimineet taantumassa
koko ajan. Olemme pystyneet työllistämään
itsemme ja vieraita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
