Valtion kassa huutaa lisää euroja autoilusta – pitkien matkojen maassa verojen perusteiden oltava oikeudenmukaisia

MT:n maanantaina julkaiseman kyselyn perusteella suomalaiset eivät halua kiristää sen enempää polttoaineveroa kuin ajoneuvoveroakaan. Liikenteen hupenevien veroeurojen ongelmaan monet etsisivät ratkaisuja uusista veromalleista, kuten kilometriveroista tai tietulleista ja ruuhkamaksuista. Kaikkein suosituimmaksi vaihtoehdoksi kyselyssä nousi kuitenkin sähköautoihin kohdistuvan autoveron palauttaminen.

Liikenteen verotuksen painopistettä on vuosien ajan siirretty yhä voimakkaammin päästöperusteiseksi. Sähköautojen hankintaan kansaa ryhdyttiin kannustamaan poistamalla niiltä hankinnan yhteydessä perittävä autovero vuonna 2021.

Päästövähennystavoitteiden saavuttamisella tulee olemaan hintansa. Mitä vähemmän autot tuottavat päästöjä, sitä vähemmän kertyy verotuottoja. Vielä 2010-luvulla autovero tuotti lähes miljardin vuodessa; viime vuonna se jäi jo alle 300 miljoonaan euroon. Pelkästään sähköautojen veron poiston jälkeen vuodesta 2021 tuotto on puolittunut, joskin osaltaan taustalla ovat myös uusien autojen vaisut markkinat.

Liikenteen verotuksesta puhuttaessa ihmisten mielissä yhdistyvät helposti tiestön rapistuva kunto ja sen myötä kokemus siitä, että vastinetta autoilusta pulitettaville euroille saa yhä vähemmän.

Liikenteen verotuottoja ei kuitenkaan ole korvamerkitty teille, radoille tai silloille, vaan ne päätyvät valtion yhteiseen kassaan. Liikenneverkon rahoitus ratkaistaan vuosittain hallituksen budjettipäätöksillä. Siksi liikenteen sähköistymisen myötä vähenevillä euroilla ei ole vaikutusta siihen, millaisilla teillä Suomessa ajetaan, vaan siihen, paljonko valtio ylipäätään saa kerättyä euroja menojensa kattamiseen.

Vaikka yhteyttä liikenneverojen ja väylärahoituksen välillä ei valtiontalouden näkökulmasta olekaan, ihmisten kokemuksissa yhteys on aivan todellinen. Näin ollen se vaikuttaa myös siihen, miten oikeudenmukaisena verotus koetaan.

On selvää, että liikenteen verotuksen uudistaminen tulee olemaan tukevasti seuraavan hallituksen työpöydällä. Kun valtiontaloutta muutoinkin on pakko sopeuttaa, liikenteen vähenevien verotuottojen paikkaamiseen on löydettävä uusia vaihtoehtoja.

MT:n kysely osoittaa, että myös kansa ymmärtää muutoksen välttämättömyyden. Mitä tahansa ratkaisua suomalaiset tuskin kuitenkaan ovat valmiita hyväksymään vain valtion verokirstun täyttämiseksi. Lähtökohtana verotuksen uudistamisessa on oltava se, millaiset mahdollisuudet liikkujilla on aidosti vaikuttaa omilla valinnoillaan omaan verorasitteeseensa.

Etenkin kasvukeskusten hyvän joukkoliikenneverkoston ulkopuolella asuvat ovat väistämättä riippuvaisia omasta autosta, mikäli heillä on päivittäin tarvetta liikkumiseen työnsä ja toimeentulonsa tai harrastusten vuoksi. Koska Suomi on pitkien etäisyyksien maa, mekaaninen kilometreihin perustuva verotus ilman asuinpaikan huomiointia koettaisiin todennäköisesti hyvin epäoikeudenmukaiseksi ainakin maaseudulla.

Kasvukeskuksiin kohdistuvat ruuhkamaksut saattaisivat olla monen maaseudulla asuvan näkökulmasta helpommin hyväksyttäviä kuin koko maan kattava mekaaninen ja kaikilta yhtäläisin perustein perittävä kilometrivero. Ruuhkamaksut kohdistuisivat alueille, joilla vaihtoehtoja autoilulle on jo valmiiksi tarjolla.

Mikä tahansa verotuksen tulevaisuuden malli onkin, sen pitää pystyä ottamaan aidosti huomioon välttämättömät liikkumistarpeet ennen muuta harvaan asutuilla alueilla. Varsinkaan työn ja toimeentulon estettä autoilun verotuksesta ei saa rakentaa.