”Tohtiiko tätä sanoa” – nykyistä sallivammat maatalousdiskurssit voisivat parantaa myös päätöksentekoa

Puimaan vai eikö puimaan? Esimerkiksi pitkään jatkunut sadejakso voi pakottaa viljelijän pohtimaan pellolle lähtöä myös tilanteessa, jossa päätöstä ei voi perustella faktoilla. Vaikka moni haluaisi perustaa valintansa faktoihin, intuitiolla on päätöksissä iso rooli, kirjoittaja toteaa. Kuvituskuva. Kuva: Johannes Tervo

Kirjoittaessani tätä yliötä minulle meinasi käydä, kuten monille tutkimukseeni osallistuville viljelijöille: he pohtivat haastatteluissa, ”tohtiiko tätä sanoa” tai ”jos näin saa sanoa”. Mietin, voinko kirjoittaa aiheesta, jota tutkin: intuitiosta viljelijöiden päätöksenteossa.

Aihe on kokonaisuudessaan melko tuntematon eikä siitä puhuta viljelijöiden kesken. Ensimmäinen artikkeli on prosessissa, joten vielä en voi esittää vertaisarvioituja tutkimustuloksia, mutta yleisiä havaintoja tutkimusaineistosta voin.

Minulle on tullut yllätyksenä, miten suuren osan tutkimukseni suunnasta määräävät vallitsevat diskurssit. Diskurssi määritellään Tieteen termipankissa tietyn aiheen tai alan ympärille muodostuneeksi kielellisten ja muiden vuorovaikutustapojen kokonaisuudeksi sekä sosiaalista toimintaa ja merkitysten muodostumista määrittäväksi käytänteiden järjestelmäksi.

Diskurssit määrittelevät sitä, millainen puhe tai vuorovaikutus on soveltuvaa missäkin tilanteissa. Ihmiset muokkaavat diskursseja ja diskurssit taas käytöstä.

Tutkimusta tehdessäni on noussut esiin alamme diskurssien luonne, johon sisäisistä kokemuksista puhuminen ei kuulu tai sen ei koeta olevan sallittua. Keskustelun on syytä pysytellä teknisissä asioissa ja rationaalisesti perusteltavissa näkökulmissa. Kuitenkin sisäinen maailma tunteineen ja kokemuksineen on meille jokaiselle ainoa oikea todellisuus. Kukaan ei voi elää oman kokemusmaailmansa ulkopuolella.

Moni haastateltavistani epäröi, onko luvallista puhua omista kokemuksistaan vapaasti haastattelutilanteissa. He myös ajattelivat olevansa ajatustensa kanssa yksin.

Usein koettiin, ettei muille viljelijöille voi kertoa, jos kokee intuition auttavan päätöksenteossa. Yleinen käsitys on, että säilyttääkseen uskottavuutensa, päätösten perusteiden on muodostuttava mitattavista faktoista.

Tilanne on erikoinen, kun tarkastellaan viljelijöiden päätöksentekoa syvällisemmin. Ensinnäkin viljelijän ammatti on lähtökohtaisesti jatkuvaa päätöksentekoa, jossa tärkeänä osana on hallitsematon luonto. Toiseksi viljelijöiden päätöksenteko on aina tulevaisuutta ennakoivaa, sillä päätösten seuraukset realisoituvat tulevaisuudessa: kasvukauden lopussa tai joskus vasta vuosien tai vuosikymmenten päässä.

Tällainen päätöksenteko ei voi rakentua pelkästään mitattavalle faktalle, sillä niitä ei ole saatavilla etukäteen. Tällöin on käytettävä koko päätöksenteon kapasiteettiaan hyödyksi.

Suuri osa viljelijöiden päätöksenteosta rakentuu kokemukselle.

On myös monia tilanteita, joissa kokemukseen ei voi nojata, ja viljelijä vain tietää, mikä on paras tapa toimia, jotta asiat menevät oikeaan suuntaan. Usein nopeita päätöksiä vaativissa tilanteissa ei ole aikaa mitattavien faktojen hankkimiselle. On vain toimittava. Silloin intuitiolla on osuutensa päätöksissä.

Nopeita tilanteita lukuun ottamatta harvat päätökset ovat kuitenkaan pelkästään intuitiolla tehtyjä. Toisaalta pelkkään analyyttiseen päätöksentekoon pyrkiessään voi joutua ojasta allikkoon, sillä liika informaatio vaikeuttaa päätöksentekoa, ja aivan kaikkien faktojen huomioiminen on harvoin mahdollista.

Yleensä prosessissa pyöriikin monimuotoinen joukko erilaista saatavilla olevaa tietoa, ja silloin intuitio voi kertoa, mitkä faktat ovat merkittäviä päätöksen kannalta ja mitkä eivät.

Tutkimuksissa on ehdotettu, että monimuotoisten tiedonmuotojen, kuten intuition, hyödyntäminen laajemmin voi johtaa parempiin päätöksiin.

Viljelijöiden muuttuvassa ja tulevaisuuteen suuntautuneessa toimintaympäristössä parhaille mahdollisille päätöksille olisi tilausta. Tutkimukseeni osallistuvista viljelijöistä suurin osa oli kiinnostunut kuulemaan kollegoidensa intuition käytöstä päätöksissä, mutta vain harva kertoi, että rohkenisi itse aloittaa keskustelun.

Kysynkin nyt, olisiko diskursseissamme tilaa intuitiolle ja sisäisten kokemuksen jakamiselle päätöksenteon tehostamiseksi?

Mitä tapahtuisi, jos uskaltaisimme mainita ääneen muitakin perusteita päätösten takana, kuin mitattavat faktat – jotka ilman muuta myös ovat mukana?

Voisimmeko suhtautua myönteisen uteliaasti toisten kokemukseen ja kuunnella sekä jakaa itsekin kokemuksiamme?

Pelko pieleen menevistä päätöksistä on ymmärrettävä. Mahdollisuus onnistua tai epäonnistua on aina läsnä tulevaisuudessa realisoituvissa päätöksissä, päätöksen perusteista riippumatta. Silloin voisi vaihtaa näkökulmaa kuten eräs haastateltavistani: ”Tai, ehkä se ei ole epäonnistuminen ollenkaan, vaan johtaa johonkin parempaan lopputulokseen. Ainakin siitä voi oppia!”

Soja Sädeharju

projektitutkija, Sisu STN -hanke

Itä-Suomen yliopisto