Isän koko kuva

Petri Vartiaisen (s. 1977) esikoisteoksesta Isäasentoja on vaikea määritellä, mitä kirjallisuuden lajia se edustaa. Kokonaisuutena se näyttää, miten lapsi tekee miehestä isän – jos tekee. Isä on arvonimi joka ansaitaan, ei itsestään selvyys.

”Aina jaksetaan kertoa isästä, joka tarttuu kirveeseen ja ajaa perheensä maantielle. Oikeasti isää ei saa jättämään lapsiaan, kirveelläkään.” Siinä isän ja miehen ero.

Isäasentojen peruspari on kirjoittajan ikäinen, kirjoista kiinnostunut Ari ja vaimo Veera. Veera nauttii raskaana olemisesta, niinpä lapsia syntyy kolme nopeaan tahtiin. Enemmänkin Veera tahtoisi, vaan Ari toppuuttelee, kun tuntee voimiensa rajallisuuden.

Isyys vaatii mielipuolista jaksamista, Ari sanoo. Hän jakaa arjen työt ja lasten hoitamisen Veeran kanssa. Hän on omanarvontuntoinen imuri ja märkä vaippa kädessä. Hän on saanut sen mitä on halunnut ja on haluamaansa sitoutunut.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana toimiva, aiemmin lehtipakinoita kirjoittanut Vartiainen tekee nopealukuisia, osuvia välähdyksiä lapsiperheen arjesta. Katkelmat ovat milloin hauskoja, milloin syvällisiä.

Välillä hän tekee aforistisia johtopäätöksiä, toisinaan katsoo ympärilleen runoilijan silmin ja siteeraakin runoilijoita.

Puolen välin jälkeen minäkertoja käy läpi suvun ja lähipiirin miesten isänä olemisen tavat. Vaari ei ole suostunut imuria käteensä ottamaan eikä antaisi nuoremmankaan miehen ottaa. Jotkut ovat vieneet isän roolinsa alta riman joko luonteensa tai alkoholin voimalla.

Joskus kerrontaan jää aukkoja, joskus tarina vie perille asti. Kaiken kaikkiaan Petri Vartiainen perustelee hyvin isyyden merkityksen niin isän kuin lapsenkin näkökulmasta. Puolison tuki on olennaista onnistumisessa.

”Isä seisoo vakaana ainoastaan vaimonsa varassa”, teos kiteyttää.

Yhteiskunnassa velloo keskustelu oikeudesta vanhemmuuteen. Isäasentoja on vilpitön ja kiihkoton näkökulma vanhemmuuteen liittyvästä vastuunotosta.

ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN

Petri Vartiainen: Isäasentoja.

159 sivua. Otava.

Avaa artikkelin PDF