Metsäkeskus juurruttaa uusia hakkuutapoja
Enintään 0,3 hehtaarin pienaukko lasketaan kasvatushakkuuksi eikä sitä tarvitse uudistaa, jos koko poimintahakkuin käsiteltävälle alueelle jätetään riittävästi puita. Jere Lauha Kuva: Viestilehtien arkistoMIKKELI (MT)
”Nämä ovat suhtkoht välttävässä iskukunnossa”, arvioi Metsäntutkimuslaitos Metlan tutkija Sauli Valkonen varjossa varttuneiden kuusentaimien äärellä.
Ympärillä on keväällä hakattu, vajaan 0,3 hehtaarin pienaukko, jota kansoittaa monikymmenpäinen joukko kuulijoita: puunostajia, neuvojia ja muita metsäammattilaisia eri yrityksistä ja metsänhoitoyhdistyksistä.
Alikasvoksena varttuneiden taimien muodosta ja pituuskasvusta voi ennakoida niiden kelpoisuutta uuden metsän muodostajina. Taimien arviointi on yksi tarpeellinen taito, joka pitää osata eri-ikäisrakenteisen metsätalouden suunnittelussa.
Valkonen uskoo näiden taimien elpyvän kasvuun, mutta siihen voi mennä vuosia. Suurin uhka, ensimmäinen hakkuun jälkeinen kevätahava, on jo selätetty.
Vuodenvaihteessa voimaan astunut uusi metsälaki sallii eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen poiminta- ja pienaukkohakkuut, mutta kokemuksia uusista menetelmistä on kertynyt lähinnä tutkijoille. Sen vuoksi ammattilaisia ja metsänomistajia käy Suomen metsäkeskuksen järjestämissä teoria- ja maastokoulutuksissa eri puolilla maata.
Toteutuneita, uusien hakkuutapojen mukaisia hakkuita on vielä ani harvassa. Aikeita riittää joka puolella Suomea. Metsäkeskus sai 12.8. mennessä metsänkäyttöilmoituksia yhteensä 916 jatkuvan kasvatuksen hakkuukuviosta.
Poimintaluonteisia kasvatushakkuita ilmoitettiin 685 kuviota noin 1 500 hehtaarilla. Pienaukkohakkuita on suunnitteilla 231 kuviolla, joiden yhteispinta-ala on 538 hehtaaria. Yhteensä poiminta- ja pienaukkohakkuut kattavat alle prosentin kaikkien metsänkäyttöilmoitusten pinta-alasta.
Maastokoulutusta varten Otavan koulutilan metsiin hakattiin keväällä pienaukkoja ja poimintahakkuita. Hakkuukoneen kuljettajaa ohjeistettiin tarkkaan etukäteen.
Enimmäkseen hakkuu on onnistunut ohjeiden mukaan, mutta paikoin metsä on yhä liian sakeaa.
Taimien varttuminen poimintahakkuun alla vaatii rajua harventamista noin 12 neliömetrin pohjapinta-alaan hehtaarilla.
”Ammattilaisten silmä ei ole vielä kehittynyt, että hakataan harvempaan asentoon”, toteaa leimikot teettänyt Etelä-Savon ammattiopiston Esedun opettaja Seppo Ollikainen.
Epävarminta jatkuvassa kasvatuksessa on uudistuminen. Metlan kokemusten mukaan alikasvosta yleensä syntyy, mutta epätasaisesti. Epäselvää on, mikä merkitys on siemensadolla.
”Ei tiedetä, onko se uudistumista rajoittava tekijä. Viisainta on jättää jonkin verran isoimpia puita pystyyn”, Valkonen opastaa.
Metlan tuoreen kyselytutkimuksen mukaan metsäammattilaiset suhtautuvat jatkuvaan kasvatukseen viileähkösti. Menetelmiä pidetään taloudellisesti heikkoina. Oman suhtautumisen uskotaan muuttuvan kuitenkin myönteisemmäksi sitä mukaa, kun käytännön kokemuksia ja tutkimustietoa karttuu lisää.
Otavan metsävieraita askarruttaa, pitääkö pienaukoille palata raivaussahan kanssa, jos syntyvä taimikko on kovin tiheä.
Myös taloudelliset mahdollisuudet herättävät ajatuksia: puustoiseen metsätilaan voisi nakertaa pienaukkoja, minkä jälkeen metsälön voisi myydä yhä kohtuullisen peitteisenä eteenpäin, ilman uudistamisvelvollisuutta.
Paikallaolijat eivät suosittelisi asiakkaalleen jatkuvaa kasvatusta, mutta ovat valmiita tarjoamaan palvelua haluttaessa. Puun hinta on alhaisempi kuin päätehakkuulla, koska suunnittelu ja korjuu aiheuttavat ylimääräistä työtä.
Metsäasiantuntija Jouni Liukkonen Metsä Groupilta löytää uusista menetelmistä hyvääkin. Avohakkuun jälkeisestä taimikkovaiheesta koituvat työt eivät rasita.
”Onko mukavaa heinätä kolme vuotta istutuksesta ja taistella hirvien kanssa? Tämä olisi ehkä laiskemman metsänomistajan malli.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
