Lukijalta: Suomalaismepit vaisuja ruokajärjestelmän uudistajia – tulevaisuus ei synny ongelmiin käpertymällä
Suomalaisen ruoantuotannon tulevaisuutta ei tehdä ongelmiin käpertymällä, kirjoittaa Timo Kaunisto. ”Osaamisesta ja luonnonvaroistamme menestyksemme ei jää kiinni, mutta politiikan on oltava rohkeampaa.”
Viljalaivaa lastataan Naantalin satamassa. Kuvituskuva. Kuva: Kari SalonenTasan 30 vuotta sitten Suomessa valmistauduttiin neuvoa-antavaan kansanäänestykseen EY-jäsenyydestä. Sitä edelsi nopea hakemuksen jättäminen, tavoitteiden asettaminen ja kiihkeä neuvotteluvaihe.
Valtioneuvoston selonteko syksyllä 1992 korosti pohjoisen oman tukijärjestelmän luomista suomalaisen maataloustuotannon tueksi. Tätä ei neuvotteluissa saavutettu vaan maa jakautui kolmeen tukialueeseen. Järjestelmää paikkailtiin monilla tilkkeillä kaksikymmentä vuotta, jolloin sen alkuperäinen tarkoitus oli jo hämärtynyt. Vaikka tukien ostovoimasta on hävinnyt yli kolmannes, suurin maatalouspolitiikan huoli on kohdentunut alueellisen jaon ja suhteellisen edun varjelemiseen.
Lopputulemana suomalaista talonpoikaa säätelee monimutkainen, 1 200-sivuinen byrokratiaohje valvojineen. Kolmessakymmenessä vuodessa lähes kaikki tuottavuusparannus on ohjautunut keskittyneelle kaupalle.
Venäjän aggressiivisuus ja vahvistunut Kiina haastavat totutun elämämme. Miten pääsemme irti fossiilitaloudesta ja missä kuumaksi kuivuvan Euroopan ruoka tuotetaan? Tähän keskusteluun suomalaismepit ja maatalouspoliitikot osallistuvat hämmentävän vaisusti. Harva on kiinnostunut siirtymään saavutettujen etujen puolustamisesta puolustettavien etujen saavuttamiseen.
Suomalainen tutkimus on tuottanut hyvää materiaalia. Luonnonvarakeskuksella on mainio Ruokavisio 2024, Tuomas ja Irene Kuhmonen ennakoivat uutta ruokaregiimiä, ja yksittäiset tutkijat – kuten Kyösti Arovuori – moittivat politiikkaa näköalattomaksi.
Elintarviketeollisuus penää innovaatioiden – kuten solumaatalouden – käyttöönoton nopeuttamista. EU ja samalla Suomi ovat jäämässä pahasti jälkeen uuden maailmanjärjestyksen rakentamisessa.
Suomalaiselle maataloudelle on avautumassa kokoaan suurempi näkymä viennin kautta. Tarvitsemme siihen parasta osaamista ja teknologiaa, pitkäjänteistä tutkimusta ja määrätietoista markkinointia. Tulevaisuutta ei tehdä ongelmiin käpertymällä.
Europarlamenttivaalien keskustelussa mediakin menee helpoimman kautta ja tenttaa puolueiden puheenjohtajia ja istuvia meppejä. Ruokajärjestelmän tulevaisuus ansaitsisi monipuolisemman käsittelyn. Suomelle on oiva mahdollisuus kasvattaa ruoan tuotannon arvonlisää. Osaamisesta ja luonnonvaroistamme menestyksemme ei jää kiinni, mutta politiikan on oltava rohkeampaa.
Timo Kaunisto
MMM, agronomi, filosofian tohtori
Hämeenlinna / Alastaro
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
