VIERASKOLUMNI Murrosta ja myllerrystä
Jo vuosia olemme saaneet lukea lehdistä, kuinka joukkoliikennevuorot vähenevät ja yhä harvemmalla suomalaisella on mahdollisuus päästä verovaroin rahoitettujen matkojen piirin.
Samaan aikaan olemme ministeriössä vastaanottaneet palautevyöryä siitä, kuinka ei ole järkevää, että ihmiset eivät voi yhdistää asiointejaan sairaalamatkoihin, tai hypätä kouluautossa kirkonkylälle, jos sattuisi tilaa autoissa olemaan.
Joukkoliikenteen ja henkilöliikenteen murros on odottanut tulemistaan vuosikaudet. Nyt muutokset ovat vihdoin käynnistyneet ja muutostuskakin on ymmärrettävä.
Valtion niukkenevien rahavarojen vuoksi on ollut tarpeen miettiä vaihtoehtoisia toimintatapoja, jotta palvelut saataisiin säilymään. Kutsujoukkoliikenne ja matkojen yhdistely ovat erityisesti maaseudulla toimiva ratkaisu.
Nykyisellään valtion ja kuntien toimialat sekä Kela käyttävät vuodessa noin miljardi euroa julkisesti hankittuihin tai korvattuihin henkilökuljetuksiin, kuten joukkoliikenteeseen, koulukyyteihin, Kela-korvattuihin takseihin ja sosiaalitoimen matkoihin.
Kuljetusten tuotantokustannukset ovat kasvaneet molemmilla alueilla. Mikäli kuljetuksiamme ei kyetä kehittämään ja yhdistelemään, on riskinä etenevä liikenteen palvelutason lasku ja omavastuuosuuksien kasvaminen.
Linja-autoliikenteen pal-velutaso on laskenut, koska joukkoliikenteen tukemiseen käytettävää valtion ja kuntien rahoitusta ei ole pystytty lisäämään. Järjestelmä ei ole myöskään uudistunut niin paljon, että uudet matkustajat olisivat tuoneet alalle lisätuloja. Joka vuosi viranomaisten ostovoima on laskenut inflaation verran.
Samalla rahalla on siis vuosi toisensa jälkeen saanut aina vain vähemmän ostettuja kilometrejä. Myös yhdyskuntarakenteen muuttuminen sekä asiakkaiden väheneminen erityisesti harvaan asutuilla seuduilla on laskenut merkittävästi palvelutasoa. Laskenut kysyntä on laskenut tarjontaa ja epätoivottu kierre on ruokkinut itseään. Näin olemme vuosi vuoden jälkeen olleet siinä tilanteessa, että reitti toisensa jälkeen on lakkautunut.
Samaan aikaa tämän kehityksen kanssa on tulossa voimaan vuonna 2009 uudistettu joukkoliikennelaki. EU:n palvelusopimusasetuksen mukaan vanha linjaliikennelupamalli ei ole enää sallittu. Jos viranomaiset ostavat liikennettä, reitit pitää kilpailuttaa – tavoitteena on läpinäkyvyys ja tehokas veroeurojen käyttö. Uudenlaiseen toimintamalliin joudutaan sopeutumaan siis myös tästä näkökulmasta.
Linja-autoala ei kuitenkaan ole murroksessaan yksin, vaan koko henkilöliikenteen kenttä – takseja myöten – joutuu sopeutumaan uudenlaiseen toimintamalliin tulevina vuosina. Kun rahapussi ei ole pohjaton, on todella mietittävä miten saamme jatkossakin sekä leipää yrittäjille että palvelua asiakkaille.
Lisää matkustajia, lisää tuloja toimijoille, uusia palveluita, uusia matkustajainfopalveluita, rahoituspohjaa lipputulojen kautta – tavoitteiden pitäisi olla korkealla!
Kehitystyö vaatii kaikilta toimijoilta aktiivista otetta, sillä ilman hyvää yhteistyötä on se riski, että kaikki yhteiskunnan tarjoamat matkustusmuodot vain hiljaa hiipuvat, reitit katoavat ja lopulta liikkeelle pääsee vain omalla autolla. Pelkoa tulevaisuudesta ei nyt kannata lietsoa, kun on jo todellinen tarve rakentaa vauhdilla yrittäjien ja asiakkaiden kannalta parhainta mahdollista palvelua, järkevimmällä mahdollisella kuljetusmuodolla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
