Hyvää satoa

sana sunnuntaiksi

Jeesus sanoi: ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä,

mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono.

Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka

teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja!

Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo

hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta

sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan

syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”

Mt.12:33–37

Muistan miten lapsena opeteltiin tunnistamaan omenapuita. Meillä sanottiin, että on syötäviä puita ja sitten oli villipuita. Vaikka villipuussa oli kuinka mehukkaan näköinen omena, niin aina se maistui karvaalta.

Ensi sunnuntain evankeliumissa Jeesus jyrkästi erottaa erilaiset puut toisistaan. Ne tuottavat erilaisia hedelmiä, toiset hyviä ja toiset huonoja. Evankeliumi tuntuu ehdottomalta.

Voiko tätä ehdottomuutta soveltaa myös ihmisiin? Onko siis olemassa hyviä ihmisiä, jotka kantavat vain ja ainoastaan hyviä hedelmiä? Ja vastaavasti, onko olemassa sellaisia pahoja ihmisiä, jotka kantavat vain ja ainoastaan pahoja hedelmiä?

Näin ymmärrettynä evankeliumi tuntuu ankaralta. Jotkut meistä ovat hyviä ihmisiä ja jotkut pahoja. Osa meistä kelpaa Jumalalle sellaisenaan mutta loput eivät kelpaa Jumalalle lainkaan.

Minä luottaisin tässä kohdassa ihmisten arkikokemukseen. Kuka voi rehellisesti sanoa päivän päätteeksi, että olen tänään saanut aikaan pelkkää hyvää? Pikemminkin asia näyttää olevan päinvastoin. Päivittäin me loukkaamme toisiamme monin sanoin ja tavoin.

Jeesuksen vertaus on kehotuspuhetta. Se muistuttaa ja varoittaa meitä, mutta perimmältään se ohjaa meitä oikeaan suuntaan. Siihen mihin meidän pitäisi pyrkiä jokaisen ihmisen kohdalla.

Mutta vaikka kuinka pyrkisimme, me ihmiset emme tämän elämän aikana muutu sellaisiksi hyviksi puiksi, jotka tekevät pelkästään hyviä hedelmiä. Jokaisessa ihmisessä asuva synti pyrkii kääntämään ajatuksemme, sanamme ja tekomme itsekkäiksi, siis Jumalaa ja lähimmäistä vastaan. Tämä on huonoa satoa.

Ensi sunnuntain aiheena on ”Jeesus, parantajamme”. Meidän uskomme kulmakivenä on Jeesus Kristus. Me luotamme siihen, että Jumala ei hylkää meitä, vaikka hän tietää meidän itsekkäät ajatuksemme, sanamme ja tekomme. Rikkomuksistamme huolimatta Jumala rakastaa meitä ja antaa meille anteeksi. Hän näkee meidät Kristuksen armahtamina.

Rukous:

Armollinen Jumala, sinun hyvyytesi ravitsee meitä joka hetki. Avaa silmämme näkemään lähimmäistemme hätä ja korvamme kuulemaan heidän pyyntönsä. Rohkaise meitä sanoin ja teoin välittämään rakkauttasi ja kantamaan vastuuta koko luomakunnastasi. Aamen.

Avaa artikkelin PDF