Suojavyöhyke yllätti ministeriön

KOLUMNI: TUURE KIVIRANTA

Venkoilu

tukiehtojen kanssa pari viikkoa ennen kylvöjä on

naurettavaa.

Suojavyöhykenurmien suosio yllätti maa- ja metsätalousministeriön.

Yllättymisen vuoksi tukiehtoja päätettiin muuttaa viime viikolla tukihaun ollessa jo osin käynnissä. Ei kovin mukava muutos, jos siemenet oli jo ostettu ja viljelypäätökset tehty hakuoppaan ehtojen mukaan suojavyöhykkeet suunnitelmissa ohjelmakauden alusta loppuun.

Mikähän ehto muuttuu seuraavaksi? Teepä tässä nyt sitten ympäristökorvauksen vaatimaa viiden vuoden viljelykiertosuunnitelma, jos ehtoja voidaan muuttaa tällä tavoin viimehetkilläkin. Viiden vuoden suunnitelma on tietysti vain alustava, mutta niin näyttävät olevan tukiehdotkin.

Suojavyöhykkeen perustaminen viljan kylvämisen sijaan on kannattava ratkaisu vuosina, kun viljaa myydään tiloilta alle tuotantokustannusten. Olisi voinut olettaa, että se olisi ollut ministeriössä tiedossa jo viime syksynä.

Huono puoli suojavyöhykkeen tai luonnonhoitopellon perustamisessa on, että sen jälkeen jotkut saattavat pitää sinua hömppäheinää kasvattavana näennäisviljelijänä.

Yksittäisen maatalousyrittäjän pitää kuitenkin toimia niin miten taloudelliset kannustimet ohjaavat. Jos maatalouspolitiikka ja markkinat ohjaavat siirtämään peltoa ei-satokasvien viljelyyn, kannattaa niin tehdä, vaikka omatunto ja naapureiden mielipiteet vaatisivat peltoon vehnää.

Samalla tavallahan suuretkin yritykset toimivat. Kun sanomalehtipaperin kulutus tippuu, pistävät metsäyhtiöt paperikoneita kiinni tai siirtyvät tuottamaan jotain muuta, esimerkiksi vessapaperia, jonka kauppa käy.

Yksittäisen viljelijän ei myöskään pidä kantaa huolta, heikkeneekö Suomen ruokaomavaraisuus tai pitääkö elintarviketehtaita sulkea, jos raaka-ainetta ei tuoteta Suomessa tarpeeksi. Se on poliitikkojen, elintarvikeyhtiöiden johtajien sekä tuottajajärjestöjen johtoportaan huoli.

Ministeriön päätös 25 prosentin rajoitteesta suojavyöhykkeelle lienee loppujen lopuksi perusteltu. Se olisi vain pitänyt tehdä jo alun pitäen, venkoilu ehtojen kanssa pari viikkoa ennen kylvöjä on naurettavaa.

Jos hyvin käy, suojavyöhykkeet voivat olla viljatiloille huomattavasti parempi asia kuin vuosia puhuttu viljan vienti Suomesta.

Tähän mennessä viennin tulokset ovat olleet laihoja. Kauppiaat ovat tyytyneet selittelemään viennin vaikeuksia sekä toteamaan, että viljan hinta ei vain voi nousta Suomessa Keski-Euroopan lukuihin sijaintimme takia.

Luomukauralle vientikysyntää tuntuu olevan, mutta hinta ei ole noussut pulapuheista huolimatta.

Viljelijöiden itse tekemä vehnän vienti Viroon on ilmeisesti kannattanut kohtuullisen hyvin.

Jos viljakaupalla ei ole konsteja kannattavaan vientiin, olisiko vilja-alan toimijoiden parempi keskittyä viennin kehittämisen sijaan yhdessä pohtimaan viljelykiertoja? Siirtämällä pinta-alaa kasveille, joille on viljoja paremmin kysyntää ja jättämällä heikoimmat lohkot aktiivisen viljelyn ulkopuolelle.

Koko ketjun kannattavuus voisi kohentua sillä tavoin tehokkaammin kuin väkinäisellä viljan dumppaamisella.

Jos viljan vienti joskus lähtisi vetämään, olisivat pellot sen alkaessa hyvässä tuotantokunnossa hyvin hoidettujen viljelykiertojen ansiosta.

tuure.kiviranta@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF