Terveys-, ihmissuhde- ja talousongelmat työllistävät tukihenkilöitä
Maija Mielonen työskentelee Helsingissä, mutta tukihenkilöitä on kaikkialla Suomessa. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoLähes 20 vuotta toiminut maaseudun tukihenkilöverkko tarjoaa tukea niin kriiseissä kuin arjen pienemmissä, mieltä kaihertavissa huolissa.
Ympäri Suomea toimii tällä hetkellä yhteensä 180 aktiivista vapaaehtoista tukihenkilöä, tukihenkilöverkon uusi koordinaattori Maija Mielonen kertoo.
Viime vuonna tilastoituja yhteydenottoja oli 1 446. Tuettavia oli 421.
Edellisvuoteen verrattuna tukisuhteissa oli selvää kasvua. 2012 yhteydenottoja tilastoitiin 1 397 ja tuettavia oli 343.
Yhteydenottojen tärkein syy ovat terveydelliset kysymykset, Mielonen kertoo. Niitä käsiteltiin viime vuonna lähes kolmasosassa puheluista.
Seuraavina tulevat yksinäisyys, masennus ja mielenterveyden ongelmat, parisuhde sekä taloudelliset vaikeudet.
33-vuotias Mielonen aloitti työnsä tukihenkilöverkon koordinaattorina lokakuun puolivälissä. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri.
Aiemmin Mielonen on toiminut tarkastajana Uudenmaan elykeskuksessa. Eläin- ja peltovalvontakäyntien yhteydessä hän huomasi usein, että tiloilla tarvittaisiin ulkopuolista luottamuksellista keskustelukumppania ja ajatusten jakajaa.
Juuri tätä tukihenkilöverkko tarjoaa.
”Koenkin nyt, että voin olla tekemisissä minulle tärkeiden asioiden kanssa, luomassa kestävää hyvinvointia suomalaiselle maaseudulle, missä tällä hetkellä painitaan isojen haasteiden kanssa.”
Tukihenkilöverkon suurin vahvuus on innostunut vapaaehtoisjoukko, Mielonen toteaa.
Vuodesta 1997 lähtien tukihenkilöiksi on koulutettu kaikkiaan 600 henkilöä.
Mielonen kiittelee myös verkon ohjausryhmää. ”Siellä on ammattitaitoista, maaseudun erityisolosuhteita tuntevaa väkeä sekä vankkaa osaamista mielenterveyspuolelta ja kriisityöstä.”
Elokuussa ohjausryhmän puheenjohtajana aloitti Pirkko Lahti, joka on aiemmin toiminut Suomen mielenterveysseuran puheenjohtajana.
”Hän on valovoimainen henkilö, joka on viime vuosina perehtynyt syvällisesti maaseudun ongelmiin. Oli iso voimavara ja etu saada hänet mukaan toimintaan”, Mielonen sanoo.
Tukihenkilöverkon toimintamuotoja päivitetään parhaillaan. Esimerkiksi aluetoimintaa halutaan jäsentää ja aluevastaavien vastuuta ja työnjakoa tarkentaa, Mielonen kertoo. Toiminta on jaettu 18 alueeseen.
Tällä hetkellä tukea kaipaava voi koska tahansa soittaa kenelle tahansa tukihenkilöistä. Kaikkien puhelinnumerot löytyvät verkkosivulta.
Jatkossa puhelinpalvelussa siirrytään kohti anonyymimpää toimintaa, Mielonen kertoo. Suunnitelmissa on keskitetty puhelinpalvelu, josta puhelut jaetaan vastausvuorossa oleville tukihenkilöille.
”Yksityiset ihmiset eivät enää halua pitää omaa puhelinnumeroaan valtakunnallisella verkkosivulla. Häiriösoittoja on esiintynyt jonkin verran.”
Myös vastausaikaa rajataan.
Monelle verkon asiakkaalle on syntynyt pitkäaikainen luottamuksellinen tukisuhde tiettyyn tukihenkilöön. Heille on vaikeaa, jos tuttu ihminen ei enää vastaakaan puhelimeen.
Mielonen arvioi, että palvelussa tarjotaan jatkossakin mahdollisuus säilyttää jo vakiintuneet tukisuhteet ja luoda uusia pitkäaikaisia suhteita.
Suunnitelmissa on perustaa niin sanottuja Jelppi-ryhmiä, jotka antavat henkisen tuen lisäksi käytännön apua.
Esimerkiksi tulipalo tai läheisen kuolema ovat niin suuria kriisejä, että ihminen usein tarvitsee apua arjen perustoimintojen ylläpitämiseksi.
Jelppi-ryhmä voi myös tarjota esimerkiksi lumenluonti- tai polttopuuapua vanhuksille.
Tiedotusta tukihenkilöverkon toiminnasta aiotaan lisätä.
Sosiaalinen media otetaan käyttöön nykyistä paremmin, Mielonen kertoo. Verkkoon aiotaan myös luoda uusi keskustelukanava. Näin toiminta tulee tutuksi myös nuorille viljelijöille ja maaseutuyrittäjille.
”Monelle nuorelle kynnys soittamiseen on korkea. Verkossa on helpompi ottaa yhteyttä.”
Mielonen kaipaa lisää nuoria myös tukihenkilöiksi. ”Jos tällainen vapaaehtoistyö kiinnostaa, ottakaa yhteyttä!”
SATU LEHTONEN
www.tukihenkilo.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
