Suhteellisuudentaju kateissa valvonnassa
”Talvivaarassa yksi valvoja.”
Otsikko (Kaleva 15.11.) hätkähdytti, mutta myös kirvoitti ottamaan kynän käteen ja kirjoittamaan omia kokemuksia tarkastuksista ja valvonnoista lammastalouden tiimoilta.
Allekirjoittanutta on valvottu viisi vuotta peräkkäin mitä ihmeellisimmillä perusteilla. On ollut kyse esimerkiksi maisemanhoitoalueilla olevien puiden ja pensaiden oikeellisuudesta ja niiden sijaintipaikoista suhteessa avonaisiin alueisiin.
On käyty välillä oikeusasteissakin ja olen hävinnyt käydyn prosessin. Siitä huolimatta taas seuraavana vuonna on mitattu samat alueet uudelleen ja uudelleen. Taas on viljelijä ollut väärässä ja pinta-alat ovat muuttuneet.
Joka kerta on ollut vähintään kaksi tarkastajaa, mutta tänä syksynä oli huippu, kun kolmen päivän aikana kävi yhteensä kahdeksan tarkastajaa.
Tarkastuksissa yksi erikoisimmista kohteista oli vuokraamani naapurin navetta, jossa talven ajan on 10 lammasta. Niiden jäljiltä syntyy noin kolme kuutiota kutteripurulla kuivitettua sontaa, jonka 82-vuotias pappa talikolla siivoaa talven aikana.
Lantalassa on peltikatto, jonka ympäristötarkastaja on hyväksynyt riittäväksi. EU-tarkastajille se ei riittänyt, vaan piti tehdä betonipohjainen ja -seinäinen alusta. Tämä kaikki siitä huolimatta, ettei valumia varmasti syntynyt ennenkään.
Oman tilani lannoitettu pinta-ala on 11,01 hehtaaria. Kun tätä alaa suhteutetaan Talvivaaran pinta-aloihin, tuntuu käsittämättömältä, mihin suhteellisuudentaju on yhteiskunnasta hävinnyt.
Onko nämä Talvivaaran asiat niin isoja, että niihin ei kenelläkään ole minkäänlaista tajuntaa, joten niitä ei ole realistisesti mahdollistakaan valvoa?
Me pienet viljelijät olemme sillä tasolla, että meitä valvotaan. Siten meidät myös sairastutetaan seurauksella, että joudumme lopettamaan ja maaseutu autioituu.
Nyt ollaan vaatimassa myös Talvivaaran lopettamista ja sitä kautta koko kaivostoiminnan päättämistä. Jos ajatellaan tätä kehitystä, viljelijät sairastuvat ja joutuvat lopettamaan ja kaivostoiminta loppuu. Herää kysymys, mitä sitten?
Missään tapauksessa kaivostoimintaa ei saa lopettaa. Siirretään valvojia viljelijöiltä kaivostoiminnan puolelle, jossa on oikeaa tarvetta ja varaa myös maksaa sanktioita laiminlyönneistään. Viljelijät ovat muutenkin pienten tulojen kanssa vaikeuksissa, muuten onnellisia kylläkin.
Vaikka viljelijöiltä vähennettäisiin valvojia, me osaamme nuo vähäiset ulosteet laittaa peltoon asiaankuuluvalla tavalla. Pitää muistaa, niin kuin kautta aikojen, että kuta pienemmät tulot, sen paremmin ihmiset ja luonto pärjäävät. Tästä on Talvivaara hyvä esimerkki.
Korostan edelleen, että valvontaa ja tarkastuksia pitää tehdä jatkossakin, mutta tarkoituksenmukaisemmalla tavalla, jolloin ei pääse katastrofeja syntymään. Elämä alkaa jälleen kukoistaa Talvivaaran uuden alun myötä.
Antti Holmström
lampuri
Pudasjärvi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
