Yliö: Maantieyhteys Vaasasta Uumajaan on kannattava investointi ja aluekehityksen moottori

Raippaluodon silta. Tulevaisuudessa Vaasasta voi päästä ajaen pidemmällekin, jos visiot toteutuvat. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Pohjoismaiden neuvosto hyväksyi lokakuussa 2025 ehdotuksen, jossa kannatetaan Suomen, Ruotsin ja Norjan hallitusten yhteistyötä kiinteän logistiikkayhteyden kehittämiseksi Atlantin rannikolta Norjasta Kaakkois-Suomeen. Konkreettinen ehdotus on projektiryhmän perustaminen yhteyden aikaansaamiseksi ja rahoituksen varmistamiseksi.

Yhteys loisi edellytyksiä aluekehitykselle, antaisi EU:lle keinon tukea raja-alueita ja mahdollistaisi uuden kehityspolun logistiikkareitin varrella oleville alueille.

Ehdotuksessa viitataan Ruotsin ja Suomen pääministereiden, Kristerssonin ja Orpon, julistukseen vuodelta 2024 sekä Norjan ja Suomen puolustusministereiden, Gramin ja Häkkäsen, allekirjoittamaan puolustusyhteistyön yhteisymmärryspöytäkirjaan.

Ehdotuksessa arvioidaan myös Naton tukevan hanketta.

Vaasa–Uumaja-maantiestä on tehty selvityksiä 1960-luvulta alkaen. Selvityksen teko on myös Petteri Orpon hallitusohjelmassa.

Virallisen selvityksen teki Väylävirasto/WSP. Myös professori Antti Talvitie ja tekniikan tohtori Esa Eranti laativat maantieyhteydestä kysyntäperusteisen selvityksen, osana Pohjois-Euroopan liikenneverkkoa, geopoliittiset muutokset huomioiden.

Suomi on liikenteellisesti kuin saari ja sen logistiikkakustannukset ovat 11 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun esimerkiksi kiinteällä yhteydellä Keski-Eurooppaan kytketyssä Ruotsissa vastaava luku on 7 prosenttia.

Suomen vientiin nojautuvan kansantalouden kasvu edellyttää liikenneinvestointeja, jotka tuottavat käyttäjien hyötyinä investointisumman takaisin. Lisänäkökohtia ovat aluetalous- ja aluekehitysvaikutukset, lisääntynyt alueiden yhteistyö, innovaatiot ja huoltovarmuus.

Kuljetusteknologia suosii joustavia maantiekuljetuksia, erityisesti korkean jalostusasteen tuotteissa. Myös elintarvikeviennissä ja raaka-ainekuljetuksissa maanteitse suuryksikkö- ja konttikuljetukset ovat kasvavassa määrin arkipäivää.

Suunnitteilla on miljardeja euroja maksavat raideliikennehankkeet, Länsirata, Rail Nordica, Lentorata, Helsinki–Tallinna-rautatietunneli ja Itärata. Nämä suuret raideliikennehankkeet vaativat kriittistä arviointia, koska ne kaikki tarvitsevat massiivista subventointia elinkaarensa ajan.

Väyläviraston selvityksen vertailukelpoisen ratkaisun hinta on 4,9–8,4 miljardia euroa, kalleimmassa vaihtoehdossa rautateineen jopa 29 miljardia euroa.

Talvitie-Erantin suunnitelma maksaisi 3,5 miljardia euroa kaksikaistaisena maantienä. He suunnittelisivat ja rakentaisivat yhteyden viidessä vuodessa. Väylävirasto/WSP tarvitsisivat tähän 15–20 vuotta.

Erot tulevat Talvitie-Erantin selvityksen mukaan Väyläviraston vaihtoehdon byrokraattisista lähtökohdista ja paljon pidemmistä siltaosuuksista. Talvitie-Eranti-vaihtoehto hyödyntää matalan veden alueet. Siltojen rakentamisessa käytetään koeteltua Tahkoluodon merituulipuiston teknologiaa.

Liikenne-ennusteen mukaan rauhanajan rahtiliikenne olisi 15 vuoden jälkeen noin 1 500 rahtiyksikköä ja henkilöliikenne 5 000 autoa vuorokaudessa. Kriisin aikana rahtiliikenne voisi tuplaantua. Maantien kapasiteetti riittäisi koko Suomen merirahdin kuljetukseen.

Kallista rautatietä ei tarvita missään olosuhteissa.

Erannin linjauksella Vaasa–Uumaja-maantie pengertietä olisi 63 kilometriä ja siltoja 14 kilometriä. Rakenteilla oleva Hailuodon tie on 8,4 kilometriä, josta kahden sillan osuus on 1,5 kilometriä ja loppu on pengertietä.

Talvitien liikenne-ennusteen ja hyöty-kustannusanalyysin mukaan Vaasa-Uumaja maantien rahassa arvioitu hyöty-kustannussuhde on 2,2. Eduskuntakäsittelyvaiheessa olevan valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman eli Liikenne 12 -suunnitelman rautatieinvestointien hyöty-kustannussuhde on 0,54, eli hankkeet vaativat subventointia elinkaarensa ajan. Liikenne 12 -tieinvestoinneilla suhde on 1,70 eli investointiin käytetyllä eurolla saatava hyöty on 1,7 euroa.

Ovelta ovelle -logistiikka, sotilaallinen liikkuvuus ja aluekehitysvaikutukset ovat ratkaisevia.

Kiinteä yhteys loisi uuden teollisuus- ja osaamiskeskittymän Pohjolaan, kun yhteydet Eurooppaan ja Aasiaan vahvistuvat.

Päätöksenteko edellyttää geopoliittisten muutosten ja ennakoitujen trendien huomioimista. Aluekehitysarvioilla täydennettynä selvitykset tarjoavat perustan etenemiselle yhteistyössä Ruotsin, Norjan ja muiden toimijoiden kanssa.

Yrjö Myllylä

YTT, erikoistutkija, dosentti

Jari Kaivo-oja

HTT, YTM, dosentti, tutkimusjohtaja

Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto