Rapistelevatko kodissasi koisat, luteet tai jotkin kuoriaiset? Katso kuvat yleisistä tuhohyönteisistä

Hinkalokuoriainen Kuva: Jukka Pasonen

Merkittäviä ­tuhohyönteisiä on ­Suomessa noin 50. Aikojen saatossa niille on kehittynyt ominaisuuksia, jotka auttavat niitä selviytymään. Ne tulevat toimeen kuivuudessa ja yksipuoleisella ravinnolla, ovat ripeitä piiloutumaan ja lisääntyvät nopeasti.

Tuholaisiksi luokiteltavat hyönteiset voivat aiheuttaa huomattavaakin tuhoa ja haittaa muun muassa elintarvikkeille, esineille, rakennuksille, kotieläimille ja ihmisille. Tuhohyönteisten ravinto­aineisiin erittämät ja levittämät vieraat aineet voivat olla haitallisia ihmisten ja kotieläinten terveydelle.

Alla esitellään yleisiä sisätiloissa möyriviä tuholaisia.

Sokeritoukka voi elää jopa viisivuotiaaksi.

Hinkalokuoriainen (Tribolium confusum)

Aikuiset: 3–4 mm pitkiä, tumman punaruskeita kuoriaisia

Toukat: 6–7 mm pitkiä, vaaleita mutta pää tumma

Naaraat voivat munia 350–500 munaa elinaikanaan (noin 1,5–2 vuotta).

Tavataan myllyissä, leipomoissa, kotitalouksissa. Likaavat ulosteillaan ja eritteillään elintarvikkeita.

Ei siedä pakkasta.

Keittiökoisa 

Keittiökoisa (Plodia inter­punctella)

Aikuinen: 7–10 mm pitkä, siipien kärkiväli noin 20 mm, pää ja keskiruumis punaruskea, siipien kärkiosat kuparinhohtavat, harmaita raitoja

Toukka: 12–13 mm pitkä, vaalea mutta pää punaruskea. Toukka kutoo lankaa, josta muodostuu seittiä.

Aikuinen aloittaa munimisen 3 vrk:ta kuoriutumisesta. Voi munia jopa 500 munaa.

Kehitys munasta aikuiseksi hyvissä olosuhteissa noin 35 vrk.

Kulkeutuu kuivattujen hedelmien, pähkinöiden, ryynien, makeistuotteiden ja mausteiden mukana.

Ei siedä pakkasta.

Jauhokoisan toukka 

Jauhokoisa (Ephestia kueh­niella)

Aikuinen: Siipien kärkiväli noin 20 mm, etusiivet lyijynharmaat, poikittain tummaa siksakkia. Aikuinen ei nauti ravintoa.

Toukka: 20 mm pitkä, vaalea, harvakarvainen ja karvojen tyvessä tumma pilkku, pää tumma. Suosii jauhoja, leipomotuotteita, siemeniä, pähkinöitä, kuivahedelmiä. Paakkuunnuttaa jauhot.

Kehitysaika +20 asteessa munasta aikuiseksi neljässä kuukaudessa. Useampi sukupolvi vuodessa. Kestää lyhyen aikaa jopa -15 asteen pakkasta.

Pahimpia tuholaisia myllyissä ja leipomoissa.

Sokeritoukka Kuva: Jukka Pasonen

Sokeritoukka (Lepisma saccarina)

Aikuinen: 12 mm pitkä, hopeanharmaa, taaksepäin suippeneva, takapäässä kolme sukasta.

Voivat elää jopa viisivuotiaiksi.

Toukka: Muistuttaa aikuista

Paras kosteus sokeritoukalle on 75–97 prosenttia. Ei selviydy kuivassa ympäristössä.

Elää kellareissa, kylpyhuoneissa ja muissa kosteissa tiloissa. Haitat yleensä vähäisiä mutta massaesiintyminen voi merkitä kosteusvauriota. Voivat levittää myös bakteereita.

Ravinnoksi kelpaavat leivän muruset, kuolleet hyönteiset ja homesienet.

Seinälude Kuva: Jukka Pasonen

Lutikka eli seinälude (Cimex lec­tularius)

Jälleen yleistymässä

Alkujaan lepakon loinen, mutta sopeutunut myös ihmisen ja eräiden lemmikkieläinten loiseksi. Imee verta isännältään öisin.

Aikuinen: 5–8 mm pitkä, leveä, litteä, punaruskea. Kehitys munasta aikuiseksi kestää +22 asteessa 8 viikkoa. Aikuinen lude selviää 8 kuukautta ilman veriateriaa.

Toukka-asteet (viisi) muistuttavat paljon aikuista, mutta ovat pienempiä ja vaaleampia.

Öisin liikkuvat lutikat aiheuttavat iholle kutiavia, turvonneita imentäjälkiä, jotka esiintyvät usein kolmen perättäisen ryhmissä. Lakanoissa voi havaita lutikan tummaa ulostetta.

Voivat levitä asuntoon esimerkiksi matkatavaroiden mukana.

Pilkkuturkiskuoriainen Kuva: Jukka Pasonen

Pilkkuturkiskuoriainen (Atta­genus pellio)

Suomessa luonnonvarainen

Aikuinen: 5 mm pitkä, musta, selässä kolme valkoista täplää. Aikuinen syö kukkien siitepölyä.

Toukka: Täysikasvuisena 10 mm, tuuheakarvainen ja taakse­päin suippeneva, takapäässä pitkä karvatupsu.

Naaras munii kuivuneisiin raatoihin ja lintujen pesiin, joista toukat hakeutuvat sisätiloihin talvehtimaan. Koteloituvat keväällä.

Toukka jyrsii villaan, turkiksiin ja mattoihin reikiä.

Vyöihrakuoriainen Kuva: Jukka Pasonen

Vyöihrakuoriainen (Dermestes lardarius)

Suomessa luonnonvarainen

Aikuinen: 8–9 mm pitkä, tummanruskea, selässä harmaa poikkijuova, jossa 6 tummaa pistettä.

Naaraat voivat munia satoja munia esimerkiksi eläin­raatoihin ja linnunpesiin. Vuodessa yksi suku­polvi.

Lämpimissä sisätiloissa aikuiset ovat aktiivisia myös talvella.

Toukka: 10–15 mm pitkä, selästä ruskehtava ja vatsasta vähän vaaleampi, peräpäässä kaksi kynttä.

Kuolleet hyönteiset, eläinraadot, hylätyt ampiaisen pesät ovat paikkoja, joissa toukat viihtyvät.

Toukat voivat vioittaa tekstiilejä, turkiksia ja vuotia.

Saksantorakka Kuva: Jukka Pasonen

Russakka, saksantorakka (Blattella germanica)

Aikuinen: 8–13 mm pitkä, kellanruskea, litteä, etuselässä kaksi tummaa juovaa, takaruumiin kärjessä kaksi lisäkettä. Naaras kantaa peräpäässään munakoteloa, jossa voi olla jopa 40 munaa. Kaksi sukupolvea vuodessa.

Toukat: Muistuttavat aikuisia mutta ovat pienempiä.

Russakka leviää kuljetusvälineiden mukana. Se on pysyväisluontoinen tuholainen suurkeittiöissä, leipomoissa, teurastamoissa ja eläintarhoissa. Se likaa ulosteillaan elintarvikkeita ja voi levittää tauteja kuten salmonellaa ja sairaala­infektioita.

Russakkaa ei pidä sekoittaa luonnonvaraisiin, vaarattomiin torakkalajeihimme metsä- ja lapintorakkaan, jotka silloin tällöin eksyvät sisätiloihin.

Huonekärpänen (Musca domestica)

Aikuinen: 7–8 mm pitkä, selässä 4 mustaa, kapeata viirua.

Toukka: Vaalea, noin 10–12 mm pitkä, jalaton

Syö imemällä nestemäistä ravintoa, viihtyy parhaiten noin 30 asteen lämmössä, munii noin neljä kertaa sata valkoista munaa kosteisiin jätteisiin, lantaan tai muuhun orgaaniseen ainekseen. Kehittyy munasta aikuiseksi kahdessa viikossa.

Kärpäsestä löydetty monia taudinaiheuttajia, likaa ulosteillaan elintarvikkeita ja tiloja.