Lönnrotin koulutoi oppia maaseudun naisille
Emännän työhuoneessa on esillä opiston vanhoja työvälineitä. ”Lönnrotin ihanteen mukaan naisilla oli oltava sivistystä ja kädentaitoja”, kertoo Hannele Lahtinen, joka opettaa matkailua Lönnrot-opistossa. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoLOHJA (MT)
Punainen mökki Lönnrot-opiston pihassa hehkuu vastamaalatun punamullan väreissä. Pieni rakennus kätkee sisälleen yli vuosisadan verran maaseudun naisten koulutushistoriaa.
Toukokuussa avattu museo esittelee Elias Lönnrotin emännyyskoulun arkea vuosikymmenten takaa.
Emännyyskoulu perustettiin vuonna 1897 Lönnrotin testamenttivaroilla. Lönnrot itse oli syntynyt Sammatissa ja halusi tukea synnyinpaikkakuntansa naisten koulutusta.
”Emännyyskoulun kurssi oli vuoden mittainen ja oppilaat saivat nähdä kaikki vuoden kiertoon liittyvät työt”, kertoo Lönnrot-opiston matkailun opettaja Hannele Lahtinen.
Museon seinillä roikkuu useita opetustauluja. Niitä katselemalla tulevia emäntiä opastettiin niin vitamiininpuutostautien hoitamisen kuin sianpaloittelunkin saloihin.
Emännyyskoulun ihanteena oli, että valmistuvat olisivat sekä sydämeltään sivistyneitä että käsistään taitavia. Koulussa opetettiin jokaisen emännän tarvitsemia perustaitoja, kuten ompelua, siivoamista ja ruuanlaittoa.
Oppilaiden sivistystä kohotettiin opiskelemalla käytännöllisten aineiden lisäksi muun muassa laskentoa, oikeinkirjoitusta, historiaa, terveydenhoitoa sekä laulua.
Kouluun tulleet olivat pääasiassa tilallisten ja torppareiden tyttäriä, jotka lähetettiin valmistautumaan tulevaan emännän työhön ja elämään.
Emännyyskoulumuseo on sijoitettu opiston pihapiirin vanhimpaan rakennukseen, vuonna 1923 rakennettuun Männistön mökkiin. Se on vuosien varrella toiminut niin talonmiehen asuntona kuin emäntäkoulun oppilaiden majoitustilana.
Erityisen paljon näyttelyssä on esillä käsitöitä, joita tytöt tekivät sekä koulutunneillaan että vapaa-ajallaan. Museon esineet ovat emännyyskoulun jäämistöä.
Emäntäoppilaiden käsissä valmistui suuret määrät erilaisia käsitöitä. Koulun kirjanpidon mukaan esimerkiksi vuoden 1908–1909 emäntäkurssi kutoi 651 metriä erilaisia kankaita. Tämän lisäksi valmistui satoja ompelutöitä.
Museomökin yläkertaan on järjestetty opiskelijan asuntolahuone ja valmiin emännän työhuone.
Esillä ovat rukki, poljettava ompelukone ja 1800-luvulta peräisin olevat kangaspuut.
Vuosikymmenet ovat tuoneet mukanaan monenlaisia muutoksia opiston elämään.
Opetus on jatkunut, vaikka matkan varrelle on sattunut kaksi maailmansotaakin. Meneillään on opiston 117. toimintavuosi.
Sodan aikana emännyyskoulu oli mukana siirtolaisten asuttamisessa.
Sodan jälkeen emäntäkoulun arki muuttui paljon, kun Suomi koneellistui.
Vuosikymmenien saatossa koulu on muuttunut emännyyskoulusta kotitalousoppilaitokseksi. Vuonna 1997 Työtehoseura alkoi vastata opiston koulutuksesta ja nimesi sen Lönnrot-opistoksi.
Nykyisin opistossa voi opiskella matkailu-, ravintola- ja puutarha-alaa.
Vaikka emännyyskoulutus on jäänyt historiaan, monet koulun opeista soveltuvat nykypäiväänkin.
”Emännyyskoulu voisi sopia myös nykyaikaan. Puhutaan paljon nuorten uusavuttomuudesta, ja monipuolinen ja käytännöllinen kotitalousopetus voisi olla hyödyllistä”, Lahtinen toteaa.
Museon alakerrassa toimiva kahvila noudattaa sadan vuoden takaista Lönnrotin ajatusta maaseudun sivistyksestä ja taitojen kehittämisestä, sillä kahvilan myynnistä ja tarjoilusta vastaavat elykeskuksen kautta palkatut työttömät nuoret.
LIINA NIITTYMAA
Sammatin emännyyskoulumuseo
ja museokahvila ovat
avoinna tilauksesta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
