Vapaaehtoisen suojelunkartoituksesta leimahti riita
Sipoolainen Stormossenin keidassuo on yksi niistä alueista, joiden luontoarvot on viime ja edellisenä kesänä kartoitettu tulevaa soidensuojelua varten. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoTuore ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) sai keskiviikkona aikaan ison metakan, kun hän ilmoitti, että valmisteltavaan soidensuojeluohjelmaan otetaan noin kuukauden aikalisä.
Ympäristöministeriön virkamiehet selvittävät marraskuun loppuun mennessä ministerille, voitaisiinko soiden lisäsuojelu toteuttaa maanomistajien vapaaehtoisuuden pohjalta.
Grahn-Laasosen aikalisä hermostutti muun muassa luonnonsuojelujärjestöjä, entisen ympäristöministerin Ville Niinistön (vihr.) ja hallituskumppani SDP:n varapuheenjohtajan Sanna Marinin.
Ministerin pyytämää selvitystä on kuvattu mediassa ja kriittisissä lausunnoissa suojeluohjelman pysäytykseksi.
Asiaa jo vuosia valmistelleen työryhmän työ on kuitenkin vielä kesken. Ministeri vakuutti keskiviikkona, ettei ohjelma ole vaarantumassa ja että tavoitteet ovat edelleen samat.
Viime kuukausina asiantuntijoista koostuva ympäristöministeriön työryhmä on valinnut arvokkaimpia kohteita niistä soista, joita on parin vuoden ajan maastossa kartoitettu.
Kartoitettua suoaluetta on noin 250 000 hehtaaria ja niistä ehdotetaan suojeltavaksi noin 100 000 hehtaaria. Kartoituskohteet eivät ole julkisia, mutta asianomaiset maanomistajat ovat saaneet asiasta tiedon ennen maastokäyntejä. Alueiden valinta on vielä kesken.
Pelkistettynä kiistan ydin on siinä, toteutetaanko soiden lisäsuojelu luonnonsuojelulain mukaisena ohjelmana, joka mahdollistaisi viimeisenä keinona pakkolunastukset vai täysin vapaaehtoiselta pohjalta kuten Metso-metsiensuojeluohjelmassa.
Entisen ympäristöministerin mielestä ainut vaihtoehto on luonnonsuojelulain mukainen ohjelma.
”Sen sisällä voidaan painottaa vapaaehtoisia toimia. Jos tulee sellaisia alueita, joissa ei päästä maanomistajien kanssa yhteisymmärrykseen, ne kohteet voitaisiin jättää loppuvaiheeseen ja etsiä niihin vieläkin joustavampia malleja. Pakkolunastuksia pitää välttää”, Niinistö sanoo.
Metson kaltainen vapaaehtoinen ohjelma ei Niinistölle kelpaa.
”Sillä ei millään saataisi kokoon sataa tuhatta hehtaaria ja se olisi liian hidasta.”
Grahn-Laasonen ei ole yksilöinyt, haluaako hän lisätä vapaaehtoisuutta luonnonsuojeluohjelman sisällä vai kokonaan vapaaehtoisuuteen perustuvan mallin. Tätä pohditaan selvitystyön aikana, kerrotaan ministerin esikunnasta.
Viime päivien vilkkaan keskustelun perusteella muiden kuin maanomistajien itsensä usko vapaaehtoisen suojelun onnistumiseen vaikuttaa olevan kovin hataraa.
Vapaaehtoisuuteen perustuva malli on tyrmätty monelta taholta jo ennen kuin yhdeltäkään suon omistajalta on ehditty kysyä kantaa suojeluasiaan. Ensimmäisiä maanomistajia oli tarkoitus kuulla kuluvan syksyn aikana kirjeitse.
Toinen päähallituspuolue SDP suhtautuu soidensuojelun vapaaehtoisuuteen varauksella.
”Laajoja luonnonsuojelualueita ei voida toteuttaa niin, että alueet pirstaloidaan ja joitakin luontotyyppejä jää ulos. Silloin ei muodostu riittävän yhtenäisiä alueita”, sanoo SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman.
Yksittäisen maanomistajan kannalta suojelu voi olla hyvinkin kiinnostava vaihtoehto.
”Ojittamattoman suon muuttaminen euroiksi on muulla tavalla todella hankalaa. Esimerkiksi turvetuotantolupia tällaisille alueille ei muutenkaan myönnetä”, toteaa ympäristöpäällikkö Markus Nissinen Länsi-Suomen metsänomistajien liitosta.
”Kannustan maanomistajia lähtemään soiden suojeluun mukaan, jos asia ei pahalta tunnu.”
Nissinen on asiaa valmistelleen työryhmän varajäsen. Hänen mukaansa kohdevalinta on onnistunut hyvin.
”Ne ovat ojittamattomia ja luontoarvoiltaan hyviä alueita.”
Maa- ja metsätaloustuottajia edustava MTK on kiitellyt Grahn-Laasosen myönteistä suhtautumista vapaaehtoiseen suojeluun.
Tuottajajärjestö on viestittänyt, että se ei vastusta soiden suojelua. Sen sijaan se haluaa, että suojelu toteutetaan vapaaehtoisin toimin.
”Vapaaehtoisuutta tarvitaan suojelun yleisen hyväksyttävyyden vuoksi. Maanomistajalle sillä on valtava merkitys, että suojelupäätöksen omasta maastaan saa tehdä itse”, Nissinen korostaa. HANNA LENSU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
