Rakentamisen surkea laatu maksaa

Rakentamisen huono laatu tuntuu olevan yksi ikuisuuskysymyksistä. Asiasta on puhuttu vuosikymmeniä, mutta juuri mitään ei tapahdu.

Asuntorakentamisessa seurauksena voi olla henkilökohtaisia murhenäytelmiä, joskin ne koskettavat kerrallaan vain yksittäisiä ihmisiä tai perheitä. Sen sijaan epäonnistumiset julkisessa rakentamisessa näkyvät suoraan veronmaksajien kukkarossa.

Pieleen menneet julkisen puolen rakennushankkeet hämmentävät. Kun kunnissa ja valtiolla on rakentamisen ammattilaisia omasta takaa, miksi isoissa hankkeissa valvonta silti pettää ja lopputuloksena on sutta ja sekundaa?

Tuore esimerkki löytyy pääkaupunkiseudulta, Kirkkonummelta. Kaksi vuotta sitten käyttöönotettu kunnantalo on komea ja maksoikin 21 miljoonaa euroa, mutta lukuisten rakennusvirheiden takia talo sairastuttaa siellä työskenteleviä.

Eikä tässä vielä kaikki: hiljattain paljastui, että myös kuntaan pari vuotta sitten valmistuneen ison koulun katto vuotaa pahoin. Rakennuksessa on tehty virheitä sekä suunnittelussa, rakentamisessa että valvonnassa.

Helsingin Sanomien mukaan Kirkkonummen kunnanvaltuusto päätti käräjöinnin sijasta, että kunta maksaa omasta pussistaan 400 000 euron korjaustyöt.

Päätös saattaa kertoa siitä, että riitely isojen rakennusyhtiöiden kanssa tiedetään hankalaksi, kalliiksi ja aikaa vieväksi. On helpompaa maksaa korjaukset suoraan itse.

Kirkkonummi ei ole ongelmansa kanssa yksin. Arviolta jopa 1 300 koulua vaatisi välitöntä korjausta.

Syyllisiä on turha hakea vain yhdeltä taholta. Parantamisen varaa on varmasti niin suunnittelijoilla, urakoitsijoilla, valvojilla kuin rakennuttajillakin.

Ongelmien taustalla vaikuttaa usein myös rakennushankkeiden hajottaminen useisiin aliurakoihin. Pääurakoitsija on usein vain töiden tilaaja. Työmaalla saattaa olla kymmeniä aliurakoitsijoita, eikä kaikilla ole välttämättä edes yhteistä kieltä.

Uusien rakennusten takuuaika on lain mukaan kaksi vuotta. Mahdolliset virheet käydään yleensä läpi kaksivuotistarkastuksessa, jonka jälkeen rakentajan pitäisi korjata ne. Kosteusvauriot paljastuvat kuitenkin usein vasta vuosien päästä.

Yksi ratkaisu ongelmiin olisi pidentää takuuaikaa esimerkiksi viiteen vuoteen, jolloin rakennusyhtiöt joutuisivat kantamaan vastuunsa työnsä laadusta nykyistä paremmin. Tätäkin on ilmeisesti esitetty, mutta suunnittelijat ja urakoitsijat eivät sitä tunnu haluavan.

Maalaisjärjellä ajateltuna tämä tuntuu kummalta. Alan toimijoiden näkökulman ymmärtää, mutta eikö päättäjien tehtävä ole suojella kansalaisia rakentamisen virheiltä?

Kansanterveydelle kyse on isosta asiasta. Viranomaiset ovat arvioineet, että jopa 800 000 suomalaista altistuu kosteuden ja homeen aiheuttamille epäpuhtauksille päivittäin.

Sisäilman ongelmat aiheuttavat vuosittain arviolta kolmen miljardin euron kustannukset ja terveyshaitat vaivaat vuosia.

Onko Suomella tai meillä suomalaisilla veronmaksajilla varaa tähän? Vuosikausien puheiden jälkeen olisi jo korkea aika siirtyä sanoista tekoihin ja saada rakentamisen laatu oikeasti kuntoon.

tiina.taipale@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF