Maatalouden tilanne oli paha myös 90 vuotta sitten – eduskunta sääti silloin onnistuneen sekoituspakon: ulkomaiseen kauraan oli laitettava kotimaista sekaan

Sokerijuurikkaan kylvöä Tuusulan Kellokoskella 20.4.1959. "Hevonen on valttia sokerijuurikkaan kylvössä ja sokerijuurikasmaan muokkauksessakin, sillä hevonen ei paina pohjamaata liian tiiviiksi", tuumii isäntä Taito Heikkilä Tuusulassa lopetellessaan sokerijuurikkaan kylvöään. Kuva: Erkki Voutilainen

Suomen maatalouden tämänhetkistä talouskriisiä on luonnehdittu historian pahimmaksi (muun muassa ministeri Jari Leppä Yle 10.2.). Absoluuttista tapaa vertailla ei ole, mutta paha oli tilanne myös 90 vuotta sitten.

Maailmanpula oli puhjennut syksyllä 1929. Suomessa maaseudulle elintärkeät hakkuut hiipuivat, kun metsävienti ei enää vetänyt. Pientilallisilta loppuivat ansiot ja investointi­velkoja tehneitä isoja tiloja joutui joukoittain vasaran alle. Maitotulotkin heikkenivät, muun muassa Saksan asettaman voitullin vuoksi. Neuvostoliitto taas dumppasi puutavaraa maailmalle.

Pääministeri P. E. Svinhufvud siirtyi presidentiksi maaliskuussa 1931, joten tarvittiin uusi hallitus. Sen johtoon tuli maataloushallituksen ylijohtaja J. E. Sunila (ml.).

Maatalousministeriksi Svinhufvud kutsui hengen­heimolaisensa agronomi Sigurd Mattssonin. Mattsson oli läpi 1920-luvun vaikuttanut MTK:n yleissihteerinä mutta oli nyt Hämeen läänin maaherra.

Kaksikko oli jo pari vuotta aiemmin toiminut samassa asetelmassa, pää- ja maatalousministereinä, silloin nousu­kaudella.

Nyt hallituksella oli haasteina sekä talouspula että maan sisäinen järjestys, jota koettelivat oikeistoliikehdintä ja niin sanotut pulaliikkeet.

Oikeistoliikehdinnän kulminaatio oli Mäntsälän kapina talvella 1932. Se saatiin presidentin tuella talttumaan. Taloudessa taas ei voi tunnistaa yhtä dramaattista tapahtumaa, vaan toimia oli useita. Sellaisia oli toki etsitty jo edellisten hallitusten aikaan.

Yksi toimi oli ollut Kyösti Kallion hallituksen keväällä 1930 asettama kahden miehen komitea, toisena heistä juuri J. E. Sunila. Sunilan hallitus puolestaan asetti kokonaisen parlamentaarisen kriisikomitean sekä työllisyyttä että maataloutta varten. Oma lautakuntansa asetettiin suunnittelemaan valtiontalouden supistamista.

Lisäksi hallituksesta koottiin ministerivaliokunta nimenomaan maatalouspulan torjuntaan. Siihen kuului myös oikeusministeri Kivimäki. Oikeudellinen asiantuntemus olikin tarpeen, sillä monet toimenpiteet olivat lainsäädännössä aivan uudenlaisia.

Eri esitykset hallitus kokosi yhdeksi asiakirjaksi, pulaohjelmaksi. Ainakin Maaseudun Tulevaisuus suhtautui siihen positiivisesti, kertoo J. E. Sunilan elämäkertaa kirjoittava Tuomas Rantala, jolta tässä on muutakin tietoa.

Yksi toimista oli perustaa Maakiinteistöpankki ja tietty obligaatiojärjestelmä velkaantuneille viljelijöille. Pian pankki tarvitsi lisää valtuuksia, mihin varsinkin talousliberalistiset ja perustuslakia vartioivat kansanedustajat olivat vastahakoisia.

Mattsson myönsi eduskunnan täysi-istunnossa pykälien poikkeuksellisuuden, mutta hän muistutti, että tilanne ei ole ”ainoastaan vakava, vaan se on kriitillinen”. Suorastaan nöyrästi hän jatkoi: ”Rohkenen toivoa, että tätä taustaa vasten Eduskunta myötämielisesti suhtautuisi tähän hallituksen esitykseen, niin vakavia vasta­väitteitä kuin se saattaakin aiheuttaa.”

Eduskunta hyväksyi esitykset, kun vielä pääministeri oli puhunut samansuuntaisesti.

Toinen poikkeuksellinen toimenpide oli moratorio, maksujen ja velkojen ulosottojen lykkääminen. Tästä laista ei saatu kovin tehokasta, sillä varsinkin Suomen Pankki vaati siihen monia ehtoja. Se ei liioin suostunut toivottuun korkojen laskemiseen.

Jo ennestään kotimaisen viljan­tuotannon kannattavuutta ja samalla omavaraisuuspyrkimystä heikensi halvempi tuonti­vilja.

Viljalla oli keskeinen osa varsinkin työläiskuluttajien menoissa, ja ostoviljaa syötiin Pohjois-Suomen tuottajatalouksissakin. Tuonnin säätely oli poliittinen kiistanaihe vuosi­kymmeniä, jo ennen pulaa ja sen jälkeen.

Eduskunta sääti vilkkaan keskustelun jälkeen viljatullien oheen taas yhden uuden järjestelyn, sekoituspakon.

Nyt sana tunnetaan polttonesteiden yhteydessä, mutta tuolloin se tarkoitti, että tukkuportaan oli sekoitettava ulkomaiseen rukiiseen ja kauraan vastaavaa kotimaista. Tämän toimen katsotaan onnistuneen.

Hallitus yritti vielä saada läpi lakia korkosäännöstelystä. Tästä yrityksestä kuitenkin kehkeytyi hallituskriisi, joka johti hallituksen eroon joulukuussa 1932.

Toisenlaisiakin päätelmiä esiintyy historiakirjallisuudessa, mutta professori Mauno Jääskeläinen arvioi Valtioneuvoston historiassa, että ”kaikki nämä toimenpiteet sekä viljatullien nostaminen myötävaikuttivat siihen, että maatalous jotenkuten selviytyi yli vaikeimman ajan”.

Ehkäpä myös vuonna 2022 poikkeukselliset ongelmat vaativat poliittista tahtoa poikkeuksellisiinkin toimiin.

Riitta Mäkinen

Kirjoittaja viimeistelee Sigurd Mattssonin elämäkertaa.