Hallitus etsiilinjaansa

Hallitus ryhtyy puimaan tällä viikolla niin sanotussa kehysriihessä valtion budjetin tasapainottamistoimia.

Hallituksen ratkaisuilla on iso merkitys talouden lähiajan kehityksessä.

Talouspolitiikka on herkässä tilanteessa,

jossa oikeiden päätösten merkitys korostuu.

Finanssikriisi on heikentänyt kasvua koko EU-alueella. Suomen talous on putoamassa

loukkuun, jossa yhdistyvät heikentyvät kauppatase ja vaihtotase sekä alhainen kasvu. Tuotannolliset investoinnit ovat jo pitkään

olleet alamaissa. Nyt tuotannon kasvua

jarruttaa myös kustannusten kohoaminen. Varsinkin energiakustannusten nousu

heikentää kannattavuutta.

Hallituksen kestävyysvajeeksi nimittämä budjetin aukko on eri arvioiden mukaan 2,5–4 miljardia euroa. Tämä on pysyvä alijäämä, joka pitäisi kuroa umpeen, jotta velkaantuminen ei karkaisi käsistä. Todellisuudessa tänäkin vuonna valtio ottaa silti noin 8 miljardia uutta velkaa. Velka kasvaa sitä suuremmaksi, mitä alhaisempi kasvu on.

Hallituksen pitäisi nyt antaa signaali siitä, että Suomessa kannattaa tehdä työtä ja Suomessa kannattaa investoida. Samalla on viestitettävä, että vaikeuksista voidaan nousta vain yhteistyöllä. Niiden, joilla on eniten varaa, on myös osallistuttava eniten talkoisiin.

Hallitus ei voi välttää veronkorotuksia ja menojen leikkauksia. Niistä on rakennettava kokonaisuus, joka auttaa uuteen nousuun. Etukäteen julkisuuteen vuodetut esitykset kertovat kuitenkin lähinnä siitä, että linjaa ei joko ole tai se on ainakin pahasti hukassa.

Veronkorotukset ovat politiikassa aina hankalia, vaikka ne olisivat välttämättömiäkin. Valinnan vaikeutta korostaa se, että hallitusosapuolet ovat olleet lähes kaikesta täysin päinvastaista mieltä.

Pääministeripuolue kokoomus naulasi jo vaalitaistelussa kiinni tavoitteen siitä, että tuloveroihin ei voida koskea. Jos kielto on ehdoton, edes inflaatiotarkistuksista ei voida luopua. Sen sijaan kokoomus olisi valmis korottamaan yleistä arvonlisäverokantaa tuntuvastikin.

SDP puolestaan haluaisi kiristää tuloveroja ja asettaa myös suurituloisille, yli 100 000 euroa ansaitseville ylimääräisen solidaarisuusveron. SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on esittänyt myös perintöveron kiristämistä. Arvonlisäveron korotuksia SDP vastustaa.

Viime viikolla tuli julkisuuteen RKP:n kautta tieto siitä, että hallituksen ratkaisu olisikin ruokaveron raju korotus. Ruuan arvonlisävero nousisi nykyisestä 13 prosentista 17 prosenttiin, missä se oli aikaisemmin.

Ratkaisu kuulostaa hämmästyttävältä,

varsinkin kun ilmeisesti juuri SDP ajaa sitä.

Ruokaveron korotus iskisi juuri kaikkein köyhimpään kansanosaan. Samalla se olisi isku kotimaista ruuantuotantoa vastaan. Sen sijaan yleisen alv:n korotus vaikkapa prosenttiyksiköllä kohdistuisi kaikkeen kulutukseen tasavertaisella tavalla.

Yhtä heikosti perustellulta kuulostaa puhe lasten kotihoidon tuen leikkauksesta. Leikkauksella lasketaan saatavan aikaan 40 miljoonan säästöt. Samalla kuitenkin kuntien menot lisääntyvät kaksi tai kolme kertaa enemmän.

On selvää, että ruuan alv:n korotus ja kotihoidon tuen leikkaus eivät riitä talouspolitiikaksi. Esitykset kuitenkin kertovat, miten pahasti hallituksen päätöksenteko nyt kangertelee.

Julkisista menoista voidaan säästää ilman, että leikkaukset suunnataan köyhimpiin. Jos hallituksella on ryhtiä, se laatii ohjelman, joka sisältää sekä oikeudenmukaisia veronkorotuksia että vähemmän tärkeiden menojen leikkauksia.

Suomi tarvitsee työtä, investointeja ja tasa-arvoa.

Hallituksenkin on syytä linjata tavoitteensa selkeästi ja valita vasta sitten keinot.

Avaa artikkelin PDF