Kotimainen naudanliha on kestävää kehitystä

Jani-Pekka Heikkinen ostaa aina kotimaista lihaa, vaikka ulkomainen olisi tarjouksessa. Mukana ostoksilla oli poika Pauli. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto

Ympäristökeskustelussa on viime aikoina jatkuvasti korostettu naudanlihantuotannon kasvihuonekaasupäästöjä. Kuluttajia on neuvottu vähentämään lihansyöntiä, jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin hallintaan.

Asia ei ole lainkaan näin yksinkertainen, neljä ruotsalaisasiantuntijaa korostaa mielipidekirjoituksessaan Sydsvenskan-lehden verkkosivulla.

Heidän mielestään kestävää kehitystä kannattavan ruotsalaiskuluttajan on kyllä syytä välttää tuontilihaa, mutta kotimaisen naudan syömisestä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.

Asiantuntijoiden perustelut pätevät mainiosti myös Suomen oloihin.

Nautojen määrä maailmassa on kaksinkertaistunut toisen maailmansodan jälkeen. Samaan aikaan Ruotsin nautapopulaatio on puolittunut. Joka toinen Ruotsissa syöty naudanlihakilo on nykyään tuontitavaraa.

On totta, että nautojen ruuansulatuksessa syntyy metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu, asiantuntijat toteavat. Pohjoisen naudantuotannon ilmastovaikutukset ovat kuitenkin huomattavasti eteläistä pienemmät.

Maailman kotieläintuotannon kontolle lasketuista kasvihuonekaasupäästöistä peräti kolmannes syntyy siitä, että Etelä-Amerikassa raivataan sademetsiä karjankasvatuksen tieltä, asiantuntijat muistuttavat.

Iso ero syntyy myös siitä, että ruotsalaiset eläimet kasvavat esimerkiksi brasilialaisia selvästi nopeammin. Eläinaines on parempaa, terveystilanne hyvä ja ruokinta kohdallaan.

Kun nauta kasvaa nopeasti, kaasupäästöt lihakiloa kohti ovat paljon pienemmät kuin hitaasti kasvavilla eläimillä.

Noin 65 prosenttia ruotsalaisesta naudanlihasta on peräisin lypsykarjatiloilta. Se on kansainvälisesti katsoen korkea luku.

Kun samasta karjasta saadaan sekä maitoa että lihaa, päästöt tuotettua elintarvikekiloa kohti ovat pienemmät.

Laidun- ja rehunurmet sitovat hiilidioksidia. Kun laitumena on puustoinen hakamaa, jossa myös puut sitovat kasvihuonekaasuja, naudanlihan tuotanto saattaa olla jopa lähes hiilineutraalia.

Ympäristönsuojelu on muutakin kuin ilmastonsuojelua, asiantuntijat muistuttavat.

Ruotsin laidunmailla elää runsas kasvi- ja eläinvalikoima. Monet näistä lajeista ovat uhanalaisia, ja laidunnuksen loppu tietäisi loppua myös niille.

Suurin osa näistä laitumista on märehtijöiden ”hoidossa”.

Kun laitumien määrä vähenee, maaseutumaisema muuttuu. ”Menetämme avaria, valoisia ja runsaslajisia alueita”, kirjoituksessa todetaan. Kaunis maisema on tärkeä asumisviihtyvyyden kannalta, mutta myös yritystoiminnalle – koko maaseudun säilymiselle elinvoimaisena.

Kotimaisen naudanlihan kulutuksen vähentämisellä voi siis olla paljon kauaskantoisemmat vaikutukset kuin moni tulee ajatelleeksi.

Kirjoituksessa muistutetaan, että märehtijä on mestari jalostamaan ruohoa, siis ihmisravinnoksi kelpaamatonta kasvimassaa, laadukkaaksi valkuaiseksi.

Ruotsalainen ilmasto sopii mainiosti nurmen tuotantoon eikä vedestä ole pulaa, kuten monessa eteläisemmässä maassa.

Monia laidunalueita ei pystyttäisi järkevästi käyttämään muiden kasvien tuotantoon. Niiden jättäminen kokonaan pois elintarviketuotannosta olisi vastuutonta maailman elintarvikehuollon kannalta, asiantuntijat korostavat.

He muistuttavat, että maailman elintarvikehuoltoa tulisi ajatella kokonaisuutena ja miettiä, mikä on sopiva työnjako.

”Runsas lihansyönti ei ole mahdollista koko maailman väestölle. Siksi on tärkeää tuottaa myös valkuaispitoisuudeltaan ja -koostumukseltaan laadukasta kasviravintoa. Sen tuotanto sopii paremmin muualle kuin pohjoiseen ilmastoon.”

Kirjoittajista Karl-Ivar Kumm on Ruotsin maatalousyliopiston ympäristöekonomian dosentti ja Christer Nilsson professori samassa yliopistossa. Professori Urban Emanuelsson edustaa luonnon monimuotoisuuskeskusta (Centrum för biologisk mångfald). Johan Bodegård on Artdatabankenin johtaja. Artdatabanken on maatalousyliopiston yhteydessä toimiva tietokeskus, joka keskittyy eliölajeihin ja luontotyyppeihin.

SATU LEHTONEN

2. tammikuuta julkaistu kirjoitus löytyy verkosta osoitteesta sydsvenskan.se laittamalla hakukenttään joku kirjoittajien nimistä.

Avaa artikkelin PDF