Peruselinkeinoja tarvitaan kehitysmaissanostamaan maaseudun väkeä köyhyydestä
Tansanialaiset Francis Lyungu (vas.), Yustina Malekela ja Laurent Mfugale harjoittelivat toukokuussa pottiputkella istuttamista. Heidän kumminaan toimii Päijät-Hämeen mhy. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoMaataloudella on iso kansantaloudellinen merkitys, mikä tuntuu joskus unohtuvan puhuttaessa kehitysohjelmista, sanoo FFD:n koordinaattori Tiina Huvio napakasti.
”Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa teollisuustuotanto auttaa vetämään väestöä pois köyhyydestä. Mutta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ainoat elinkeinot, jotka voivat luoda työpaikkoja siinä tahdissa kuin väestö kasvaa, ovat maatalous ja siihen kytkeytyvät ammatit.”
”Maatalous on ollut niin pitkään kehitysinvestointien ulkopuolella, että iso osa nälänhätää kärsivistä on maaseudun pienviljelijöitä ja kylien väestöä.”
Hänen näkemyksensä saavat tukea useista viimeaikaisista tutkimuksista, joissa on uudelleen nostettu maatalouden ja muun perustuotannon merkitystä kehitysmaissa. Samasta syystä kolme YK-järjestöä – FAO, IFAD ja WFP – palkittiin viime keväänä tuloksellisista yhteisistä ponnisteluista nälänhädän torjumisessa ja maaseudun elinkeinojen edistämisessä Afrikassa.
Huvio työskentelee suomalaisten maaseudun järjestöjen perustamassa kehitystoimistossa FFD:ssä. Asuminen kahdessa kehitysmaassa on opettanut elämän realiteetit. Silti usko teollisuus- ja kehitysmaiden maaseudun yhteisöjen keskinäiseen avunantoon on vahva:
”Tämä on vertaistukea parhaimmillaan. Toimintatapojen muutos on helpompaa, kun näkee asiat käytännössä.”
Suomalaiset maaseudun järjestöt toimivat vastaaville afrikkalaisille ja aasialaisille järjestöille kummeina. Kehitysmaiden väkeä on vieraillut Suomessa, jossa kummit ovat näyttäneet heille käytännön elämää maaseudulla.
Hankkeissa opetellaan perustaitoja, joita tarvitaan maaseudun osuuskunnissa ja tuottaja- ja metsänhoitoyhdistyksissä: liiketoiminnan ja kasvukauden töiden ennakkosuunnittelua, kirjanpitoa, sopimusmenettelyjä tuotteiden myymiseksi ja niin edelleen.
Metsäpuolella kestävä tuotanto sekä metsätaloutta tukevan elinkeinotoiminnan aloittaminen ovat hankkeissa keskeisiä.
”Vietnamissa aloitellaan puun sertifiointia, jotta metsänomistajat saisivat puusta parempaa hintaa”, Tiina Huvio havainnollistaa.
”Siellä on paljon huonekaluteollisuutta, mutta puuta tuodaan silti paljon ulkomailta, koska paikallinen puu ei täytä kansainvälisiä vaatimuksia alkuperän jäljitettävyydestä.”
Suomi on hänen kokemustensa mukaan kannustava esimerkki monille kehitysmaille.
”Maamme on noussut viime vuosisadan alun takapajulasta vauraaksi, kauppaa käyväksi teollisuusmaaksi, jossa maaseudun elinkeinot ovat edelleen vahvat”, hän muistuttaa.
Henkilökohtaisissa suhteissa auttaa myös se, että suomalaisten on rehdin perusasenteen ja ei-siirtomaataustan vuoksi usein helppo kohdata kehitysmaiden ihmiset avoimin silmin ja tasaveroisina.
FFD on osa Agricord-verkostoa, johon kuuluu kymmenen maaseudun kehitystoimistoa. Niistä suurin osa on europpalaisten tuottajajärjestöjen pyörittämiä.
”Jokainen hanke lähtee liikkeelle paikallisten vastaanottajien tarpeista käsin, mutta toiminta rakentuu verkoston osaamisperustalle”, Huvio luonnehtii.
Yhtenäinen toimintakulttuuri tukee sitä, että Agricordin eri jäsenten hankkeissa tehdään töitä samanlaisten tavoitteiden eteen sen sijaan, että ohjelmat olisivat täysin irrallisia.
”Samalla pystymme vaihtamaan tietoa hyvistä kokemuksista.”
Verkoston kautta on vastikään päästy mukaan YK:n maatalouden kehittämisrahaston IFAD:in ohjelmaan, jota rahoitetaan EU-varoin.
FFD:n tavoite on toiminnan vakiinnuttaminen pitkäkestoisemmiksi ja isommiksi hankkeiksi kuin mihin tähän asti on riittänyt resursseja. Myös oman yksityisrahoituksen keräämistä harkitaan.
Kuten tunnettua kehitysohjelmat eivät aina onnistu niin kuin toivotaan. Tusinasta toistaiseksi aloitetusta projektista kaksi on jäänyt vuoden mittaisiksi piloteiksi. Länsi-Kilimandjaron perunahanke siirtyi Huvion mukaan osaksi ranskalaisten alueella vetämiä ohjelmia.
Nicaraguassa katsottiin parhaaksi nostaa kädet pystyyn, kun paikallisilla metsäorganisaatioilla oli sen verran keskinäisiä kiistoja, ettei kaavailtu yhteistyö ottanut sujuakseen.
KAIJALEENA RUNSTEN
Lue myös Tiina Huvion yliö kehitysmaiden maataloustuotannosta ja ruokaturvan parantamisesta
(MT 28.6.2013).
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
