Tekniikan kehitys – hyvästä vai pahasta?
Kodeistamme on häviämässä aidosti toisistamme välittäminen ja aivan tavallinen yhdessäolo. Enää emme istu saman pöydän ääreen syömään ja rupattelemaan arkisista asioista niin kuin ennen vanhaan, kun kaikilla on omat menossa.
On keksitty ruokia lämmittävä mikro, jossa jokainen voi lämmittää oman ateriansa – syödäkseen ruokansa yksin. Teknologia tunkee jokaisen kotiin yhä enenevässä määrin, niin lapsen kuin vanhemmankin elämään.
Tekniikan myötä syntyvä, myös meitä viihteellistävä maailma, jossa me ihmiset vain istumme paikoillamme ja tuijotamme mitä erilaisimpien laitteiden näyttöruutuun, ei voi olla meille hyväksi.
Monet lapset ja aikuisetkin viihtyvät enemmän sisällä viihteellisiksi kulutuskeitaiksi muuttuneissa kodeissamme. Yhdessäolo on erilaisten pelien ja sovellusten, television ja tietokoneen suomien mahdollisuuksien ympärillä elämistä.
Mihin tämä kaikki johtaa?
Ihmiset käyvät raivoissaan toistensa kimppuun ja menettävät käyttäytymisensä hallinnan. Kaikenlaiset tietotekniikan ja teknologian keksinnöt ahmaisevat meidät sisäänsä, jolloin ihmisiltä katoaa luovuus, yhteys toiseen ihmiseen – puhumattakaan että osaisimme nauttia pelkästään luonnon suomista elämyksistä – tuulesta, sateesta, pakkasesta, lumessa olevista eläinten jalanjäljistä, metsässä samoilusta.
Luonto ja sen äärellä vietetty aika on unohtumassa, vaikka luontoa on ympärillämme - emme enää huomaa sitä. Syksyisin suuret määrät metsän antimista jäävät metsään.
Me emme voi jatkaa näin. Ihmisen mieli ei ole tarkoitettu seurustelemaan tietotekniikan ja pelien maailmassa. Ihmisen on tarkoitettu elävän ja seurustelevan omien lajikumppaniensa - toisten ihmisten kanssa.
Nyt etäännymme toisistamme hurjaa vauhtia! Tämä on näkyvissä myös työpaikoilla.
Ihmiset keskustelevat keskenään sähköpostien ja puhelimien välityksellä ja hienoihin ohjelmiin laaditaan erilaisia asiakirjoja, joita me sitten luemme joko ruudulta tai tulostetulta paperilta, edes välttämättä keskustelematta toisten kanssa.
Ennen oli sairaaloissa ja vanhainkodeissa ja muissa laitoksissa raportit, joissa keskusteltiin potilaiden ja vanhusten voinnista. Nyt ”säästetään aikaa” kun jokaisen pitäisi mennä omien salasanojen ja tunnusten kautta lukemaan miten potilaat ja vanhukset voivat.
Enää ei inhimilliseen kanssakäymiseen ole aikaa. Valitettavasti – ja robotit jo kurkistavat oven takaa...
Mutta jos työntekijä tekee virheen, unohtaa jotain tai laiminlyö vahingossa työtehtäviään, silloin ihmisellä on aikaa kohdata se toinen ihminen, ei positiivisessa vaan negatiivisessa mielessä ja kiusaamisen kierre on valmis.
Meillä on paha olla. Menkäämme jokainen itseemme ja antakaamme tilaa ihmisyydelle, rakkaudelle, välittämiselle – toisillemme. Me tarvitsemme toisiamme!
Valinta on sinun. Keskusteletko ja kulutatko sinä aikasi tietokoneen, ystävän, työtoverin vai lähimmäisesi kanssa? Vai menetkö voimaannuttavaan metsään kävelemään ja tuntemaan että olet osa luontoa?
Birgitta Wulf-Luhtanen
Espoo
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
