Mahtipontinen barokki esittäytyy Heinolassa
HEINOLA
Moni lapsi on ihmetellyt kirkon penkissä istuessaan upeasti koristeltua saarnastuolin ja urkulehterin reunaa tai seinästä kierteisen varren varassa työntyvää enkelin kättä, joka pitelee kynttilää. Nämä kaikki samoin kuin jopa kirkonpenkit ja alttaritaulut ovat barokin lahja kirkoille.
Barokkiin pääsee tutustumaan perusteellisesti 50. vuottaan juhlivassa Heinolan museossa, jossa aiheesta on laadittu kolmeen tilaan levittäytyvä näyttely.
Museoon on rakennettu muun muassa Oppineen huone ja Laukon kartanon makuuhuone pylvässänkyineen ja silkkiverhoineen. Tapetein peitetyille seinille on ripustettu hallitsijoiden ja mahtimiesten maalauksia, joista käy esille aikakauden muoti, korut ja kampaukset.
Pöydillä ja vitriineissä on runsaasti barokin esineistöä, kuten hopeisia kolmijalkaisia oluttuoppeja, aseita, vaakunoita ja hautajaislippuja.
Barokille antoi loistonsa 30-vuotisessa sodassa kunnostautuneelle suomalaisille aatelistolle Kustaa II Aadolfin ja hänen tyttärensä kuningatar Kristiinan jakamat läänitykset.
Aikakaudella maahamme syntyi vain yksi barokkilinna, marsalkka Mannerheimin lapsuudenkotina tunnettu Askaisten Louhisaari, joka rakennettiin Flemingien aikaan.
Muu aateli käytti varojaan kartanoidensa kohentamiseen ja uusien päärakennusten rakentamiseen. Rahaa kului kalustuksen uusimiseen, hopeaesineiden, ylellisten kankaiden ja korujen hankintaan.
Hopeaesineitä valoivat kaupunkien omat hopeasepät. Myös tinavalimoita sijaitsi monessa kaupungissa. Suosituimpia esineitä olivat hopeiset oluttuopit ja pikarit. Myös laseja alettiin käyttää juoma-astioina.
Barokin aikakaudella oli lupa osoittaa ja näyttää vaurastumista. Suurikokoiset kaapit ja kalustot tilattiin yleensä Tukholmasta, jossa niiden malleina toimivat saksalaiset ja etenkin hollantilaiset huonekalut.
Ranskalainen kultabarokki ei levinnyt Suomeen. Mutta silkki- ja samettikankaat, joihin ylin aatelisto juhlissa pukeutui, oli kudottu Ranskan kaupungeissa.
Pukuihin kuuluvat pitsit saatiin kotoiselta maaperältä, Raumalta ja Orimattilasta, etenkin sen jälkeen, kun enintä tuhlausta yritettiin suitsia ylellisyyslailla.
Aikakauden pukuloistoon kuuluivat turkikset ja korut, jotka olivat tuontituotteita.
Porvaristo seurasi ylhäisaateliston muotia ja pukeutumista viiveellä ja halvemmin kankain kuin aatelisto. Aikakaudella syntyivät kansallispukujemme esimuodot esiliinoineen ja tykkimyssyineen.
Suomessa omaksuttu protestanttinen usko esti suurimmat ylilyönnit mahtavuuden osoittamisessa.
Aateliskartanoissa pyrittiin mahdollisimman suureen omavaraisuuteen ja usein taloudenhoitajat ja emännöitsijät vastasivat taloudenhoidosta isäntäväen ollessa ulkomailla joskus vuosia. Tämä edellytti suurta kurinalaisuutta rahojen käytössä.
Moitteita saattoi saada jopa kalastusvälineisiin tarvittavan niinen ostamisesta, kun sitä olisi saanut omista lehmuksista.
Barokin aika päättyi 1600-luvun lopulla, kun aatelistolle annettuja etuja palautettiin valtiolle.
Esineiden säilymisen meidän päiviimme asti sinetöi isonvihan aika, jolloin aatelilla ei ollut enää varaa tehdä avustuksia kirkoille eikä myöskään uusia omaa esineistöään.
MARJATTA HIETANIEMI
Barokki levittäytyy Heinolaan
-näyttelyt avoinna kaupungin-
museossa, taidemuseossa ja
Galleria Lambertissa 28.9. asti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
