lukenut mies Käkikellon takaa
Anna Kontula on yhteiskuntatutkija, tohtori ja ensimmäisen kauden kansanedustaja Tampereen yliopistosta. Politiikassa hän on niin vasemmalla kuin voi olla, jotta saattoi vielä kuulua vasemmistoliiton ryhmään hallituskaudella.
Vanhassa maailmassa hän olisi taistolaiskommunisti. Entiset maamerkit eivät pidä. Kontula on syntynyt 1977, jolloin elävä taistolaisuus oli jo taittunut. Kommunismi on hänelle vain sarja hajanaisia muistoja lapsuudenkodista.
Siinäpä syy kirjoittaa tällainen kirjemuotoinen pamfletti. Kontula haluaa kertoa, mitä on nykyaikainen punavihreä vasemmistolaisuus hänen mielestään. Siitä vasemmistosta sosiaalidemokraatit on rajattu ulos eikä suurin osa omista puoluetovereista pysy mukana.
Tutkija Kontula toteaa armottomasti, että poliitikot yrittävät ratkaista vuosikymmenien takaisen yhteiskunnan ongelmia. Kuvitellaan voitavan palautua pysyvien, kokopäiväisten työsuhteiden Suomeen.
Porvarillisella puolella Osmo Soininvaara (vihr.) on kirjoittanut paljon samoista asioista. Ratkaisumallit ovat erilaiset, mutta kumpaakin todelliset päättäjät kuuntelevat lähes yhtä huonosti.
Kontulan pohdinnat porvarillisen ja punavihreän vapauskäsityksen eroista ovat suloisen tuttuja kaukaisten vuosikymmenten ylioppilasaktiiveille. Mutta kun Kontula rinnastaa rasismin ja koulujen työrauhan, hänen ajatteluaan on vaikea ottaa tosissaan.
Kontulan malliporvarina käsittelemä Evan Matti Apunen ottaa hänet varmaan mielihyvin vasemmistolaiseksi variksenpelättimekseen.
Aivan nappiin Kontula osuu kutsuessaan nykyistä poliittista keskustelua käkikellopaneeliksi. Kukin tulee vuorollaan luukusta, kiekaisee lyhyen viestinsä ja vetäytyy takaisin.
Kontula sentään pohtii ja perustelee.
PEKKA ALAROTU
Anna Kontula: Kirjeitä oikealle.
135 sivua. Into.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
