Laatokan lohenainutlaatuinen reitti Suomeen
Itärajalla, sekä Suomen että Venäjän puolella virtaava runsaan 50 kilometrin mittainen Hiitolanjoki on tuntemattomuudestaan huolimatta monella tavalla merkittävä vesireitti.
Simpeleen taajamasta Venäjän puolelle Hiitolaan ja sen ohi Laatokkaan virtaava joki on ainut väylä, jonka kautta Laatokan lohi ja taimen pystyvät matkaamaan Suomen puolelle lisääntymään.
Lohi pääsee nousemaan Kangaskosken voimalaitokselle, joka sijaitsee aivan valtioiden rajan tuntumassa. Pidemmälle Suomeen se ei toiminnassa olevien voimaloiden vuoksi ainakaan toistaiseksi pääse.
Laatokan lohen lisäksi Hiitolanjoella tavataan muun muassa rauhoitettua kirjojokikorentoa sekä koskikaraa, joka harvoin pesii Kotka-Iisalmi -linjan itäpuolella.
Kokkolanjoeksikin kutsuttu jokiuoma on todennäköisesti palvellut kulkureittinä jo muinaisina aikoina. Siitä kertovat esimerkiksi joen rantamilta tehdyt esinelöydöt.
Hiitolanjoki on vaikuttanut merkittävästi Simpeleen taajaman teollistumiseen, ja teollistuminen jokeen.
Yhä toimivan Simpeleen kartonkitehtaan tehdasalue kätkee sisäänsä joen korkeimman kosken, Juvankosken. Se valjastettiin teollisuuden käyttöön jo 1 890-luvulla. Ennen sitä lähes 8-metrinen putous oli matkailunähtävyys ja sitä kutsuttiin jopa ”Pikku-Imatraksi”.
Hiitolanjoki tuottaa edelleen vesivoimaa. Toimivia laitoksia tosin on enää vain Suomen puolella, Venäjällä luonto on jo ottanut omaansa takaisin.
Nykyisin tavoitteena on vaelluskalojen lisääntymisalueen kasvattaminen ja joen virkistyskäytön parantaminen.
Vasta julkaistu kirja Hiitolanjoki, Latvavesiltä Laatokalle on kattava tietopaketti monipuolisesta joesta.
Tietoa ja tekstiä on paljon, mutta se on helppolukuista ja loogisesti jaoteltua. Laaja lähdeaineisto on hyödynnetty hienosti.
Kuvitus on sopiva seos historiaa ja nykypäivää, kuten muukin sisältö. Joukossa on upeita luontokuvia ja tunnelmallisia mustavalko-otoksia.
Selkeät kartat helpottavat vesistöalueen, virtaussuuntien, useiden koskien ja merkittävien muinaisten paikkojen hahmottamista.
Runsaan 1 400 neliökilometrin vesistöalueesta yli 70 prosenttia on Suomen puolella, vaikka joesta suurin osa on Venäjällä. Vesistö on lähellä sijaitsevaan Vuokseen verrattuna pieni, mutta silti Suomen päävesistöalueista 25. suurin.
Hiitolanjoki on luontokohde, mutta myös voimakkaasti ihmisen muokkaama, kirjan kirjoittanut kansanperinteen tutkija Mikko Europaeus kuvailee.
”Jokivarressa ja Hiitolassa on monin paikoin luontoa ja kulttuurimaisemaa, joka on Suomesta jo lähes kadonnut.”
Europaeus uskoo, että Hiitolanjoen huomioarvo on lisääntymässä valtakunnallisesti.
Siihen vaikuttavat kysymykset jalokalan nousu- ja lisääntymismahdollisuuksista sekä koskien omistuksesta. Molempia ratkotaan parhaillaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
TERHI TORIKKA
Mikko Europaeus: Hiitolanjoki,
Latvavesiltä Laatokalle. Etelä-Karjala -instituutti, Lappeenrannan teknillinen yliopisto. 239 sivua.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
