Murheelliset mönkijä-onnettomuudet
Liikennevakuutuskeskuksen mukaan mönkijäonnettomuuksissa kuoli yhdeksän ihmistä viime vuonna. Onnettomuuksista viisi sattui maastoajossa ja neljä tieliikenteessä.
Kuolinonnettomuuksien määrä kasvoi rajusti, sillä vuonna 2011 mönkijäonnettomuuksissa henkensä menetti viisi ihmistä.
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien mönkijäraporttien mukaan suurin osa viime vuosina sattuneista onnettomuuksista on ajettu humalassa ja ilman kypärää. Alkoholi on ylivoimaisesti suurin yksittäinen onnettomuuksien aiheuttaja.
”Useimmissa tapauksissa mönkijä on kaatunut ja kuljettaja jäänyt ajoneuvon alle puristuksiin ja menehtynyt saamiinsa vammoihin. Iso mönkijä painaa 300–400 kiloa. Vahvakaan mies ei pääse sen alta pois”, toteaa mönkijäonnettomuuksiin perehtynyt liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan jäsen Reijo Köngäs Rovaniemeltä.
Köngäs uskoo, että ainakin osa mönkijäturmista voitaisiin välttää kehittämällä ajoneuvojen turvallisuutta. Esimerkiksi turvakaaret estäisivät kuljettajaa jäämästä kaatuneen mönkijän alle.
Ajoharjoittelu on välttämätöntä. Harmittomalta vaikuttava ajokki on taitamattomissa käsissä hengenvaarallinen. Mönkkärin ajotekniikka poikkeaa täysin esimerkiksi moottoripyörästä: Kokenut motoristi ei ole yhtä kuin taitava mönkijäkuski.
”Ennen mönkijän käyttöön ottamista on tärkeää tutustua laitteeseen ja sen ajo-ominaisuuksiin huolella. Ei saisi kokeilla heti ensimmäisellä ajokerralla, kuinka jyrkistä paikoista sillä pääsee.”
Köngäs toteaa, että kokonaisuutena ajatellen Suomen mönkijäkulttuuri on menossa oikeaan suuntaan. Yleinen rällästäminen on vähentynyt huomattavasti.
Ajokäyttäytymistä hillinnee se, että suosittujen traktorimönkijöiden nopeudeksi on rajoitettu 40 kilometriä tunnissa.
”Onnettomuuksissa kuolleiden suuri määrä pistää kuitenkin miettimään, että vielä on paljon parannettavaa”, Köngäs sanoo.
JOUNI HIRN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
