Asiantuntija: Haukanpesä on metsänomistajalle ylpeyden aihe – uudet metsänkäsittelyohjeet auttavat uhanalaisia lajeja

Kanahaukka kuten muutkin haukat ovat suojeltuja eikä niiden pesiä saa hävittää. Kuva: Johannes Tervo

Metsäammattilaisille ja metsänomistajille tarkoitetut tuoreet metsänkäsittelyohjeet auttavat turvaamaan haukkojen pesintää talousmetsissä, kirjoittaa Metso-petolintuhankkeen projektisuunnittelija Heidi Björklund MT:ssä keskiviikkona julkaistussa yliössä.

Uusien ohjeiden noudattaminen on metsänomistajille vapaaehtoista eikä niistä makseta korvausta. Haukat ovat rauhoitettuja ja laki kieltää niiden pesien vahingoittamisen.

Metsäpetolinnut hiirihaukka, mehiläishaukka ja kanahaukka ovat jatkuvasti vähentyneet. Hiirihaukka ja mehiläishaukka luokitellaan uhanalaisiksi ja kanahaukka silmälläpidettäväksi lajiksi, Björklund kirjoittaa.

Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomus ja Suomen metsäkeskuksen metsäpetolintuhanke on laatinut ohjeet yhteistyössä metsäammattilaisten ja metsäammattilaisten kanssa.

Ohjeiden tavoite on ottaa haukan pesäpaikka huomioon metsänkäsittelyssä. Metsänomistaja voi esimerkiksi lykätä pesämetsän hakkuuta tai rajata pesäalueen leimikon ulkopuolelle.

Talousmetsien ohutoksaiset puut eivät jaksa kannatella suuria risupesiä. Lahopuiden tapaan yksittäisiä kasvuvikaisia tai vankkaoksaisia puita voisi jättää pesäpuiksi, Björklund kirjoittaa. Myös havupuiden tuulenpesät ovat haukkojen suosiossa.

Haukanpesä voi olla Björklundin mukaan metsänomistajalle ylpeyden aihe.

Lisäksi vanhoihin haukanpesiin asettuneet viiru- ja lapinpöllöt syövät hiirihaukan tapaan taimikkotuhoja aiheuttavia myyriä.

Metsästäjät voivat vierastaa kanahaukan tukemista, koska se saalistaa metsäkanalintuja. Kanahaukka syö myös varislintuja, jotka verottavat metsäkanojen ja muiden lintujen pesiä, Björklund huomauttaa.

Heidi Björklundin asiantuntijakirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa 28.6. ilmestyneestä Maaseudun Tulevaisuudesta.