Olet saattanut nähdä loppusyksyn metsäretkellä sienen, joka on pölyhuiskaa muistuttavan jään peitossa – mistä ilmiö johtuu?

Hiusmainen jäärihma syntyy, kun lahoavan puun sienirihmasto hengittää. Syysaamut, jolloin maassa ei ole lunta, on otollinen aika nähdä ilmiö. Kuva: Satu Lehtonen

Jäällä on oma nimitys, hiusjää. Suomen ympäristökeskuksen hydrologi Merja Pulkkanen osaa selittää, mistä ilmiössä on kysymys.

Ilmiö itsessään on tunnettu pitkään, mutta se, kuinka se varsinaisesti syntyy, on tiedetty vasta nelisen vuotta.

Tarvitaan sopivat olosuhteet. Jäätä voi muodostua vain lahoavassa lehtipuussa kasvavan sienirihmaston päälle.

”Ilmiö edellyttää lahottajasientä”, Pulkkanen sanoo.

Pulkkanen kertoo sveitsiläis-saksalaisen tutkimus­ryhmän esittäneen teorian, jonka mukaan hiusjäätä voi syntyä, kun ilman lämpötila on hieman alle nollan ja ilmankosteus melko korkea.

Hiusjäätä muodostuu, kun lahoavan puun sienirihmasto hengittää. Kun ilman lämpötila painuu pakkaselle, puun pinnalla olevat vesimolekyylit jäätyvät, mutta puu pysyy sisältä sulana.

Sulan puun huokosista alkaa työntyä pintaa kohti lisää vettä, joka sekin jäätyy ja työntyy hiuksenhienoina rihmoina ulos.

Myös sienikirjailija Lasse Kososelle ilmiö on tuttu.

Kosonen sanoo, että ilmiön voi nähdä esimerkiksi kääväkkäisiin kuuluvan harmaa­violetin liilatalin päällä. Sieni on hyvin yleinen lehtipuiden lahottaja.

Otollinen aika nähdä ilmiö oli viime viikolla Etelä-Suomessa, kun maassa ei ollut lunta. Jäähiukset sienen päällä saattavat säilyttää muotonsa useita tunteja, vaikka lämpötila olisi noussut nollan tuntumaan.