Jatkuvasta kasvatuksesta tuli vakavasti otettava vaihtoehto
Äijälöiden metsäpalsta Honkajoella on malliesimerkki paikasta, jonne eri-ikäisrakenteinen metsänkäsittely sopii. Tulevassa hakkuussa poistetaan järeät männyt, jolloin kuusille syntyy enemmän tilaa, kertoo Tapio Silvan toimitusjohtaja Olli Äijälä. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoHonkajoki (MT)
Honkajokelaisella metsätilalla suunnitellaan eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuuta. Menetelmään kannustavat sille otolliset olosuhteet: Turvekankaalle on syntynyt runsaasti eri-ikäistä puustoa ja taimia. Metsän ja suon vaihettumisvyöhyke tarjoaa luontaiselle uudistumiselle hyvän maaperän.
Lähellä sijaitsee lisäksi lähde, jonka vesiensuojelusta halutaan huolehtia, kertoo Tapio Silva Oy:n toimitusjohtaja Olli Äijälä, jonka vanhemmat omistavat metsätilan.
Eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatushakkuut sallittiin uudessa metsälaissa.
Eri-ikäiskasvatus, jota kutsutaan myös jatkuvaksi kasvatukseksi, tarkoittaa menetelmää, jossa metsiköstä poistetaan pääasiassa yksittäisiä suuria puita. Uusi puusukupolvi uudistuu syntyviin pienaukkoihin luontaisesti. Metsä säilyy puustoisena, kun päätehakkuuta ei tehdä.
Äijälöiden metsätilalla sijaitseva 1,4 hehtaarin metsikkö on malliesimerkki paikasta, jonne menetelmä sopii. Houkuttelevuutta lisää se, ettei uudistamiskustannuksia juuri ole, ja tuloja saadaan tasaisesti lähinnä arvokkaasta tukkipuusta.
Jatkuvaa kasvatusta pidettiin pitkään pienen piirin puuhasteluna. Uusi metsälaki teki siitä viimein vakavasti otettavan mallin muiden metsänkäsittelymuotojen rinnalle.
”Oma mielipiteeni ja Tapionkin edustama kanta on, että eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus on yksi metsänkäsittelymenetelmä siinä missä mikä tahansa muu. Kulloisestakin paikasta riippuu, kannattaako paikalla suosia eri-ikäisrakenteisen vai tasaikäisen metsän hakkuita”, Äijälä sanoo.
Jatkuva kasvatus on metsänomistajalle taloudellisesti järkevää paikoissa, joihin on jo syntynyt paljon eri-ikäisiä taimia. Tasa-ikäistä metsää Äijälä ei lähtisi ehdoin tahdoin muuttamaan eri-ikäiseksi, sillä se on vaikeaa ja vie vuosikymmeniä.
Tuoreella kankaalla voimakas heinittyminen estää herkästi taimettumisen.
Karulla mäntykankaalla luontainen uudistuminen onnistuu. Jatkuva kasvatus on siellä hyvä vaihtoehto, mikäli metsänomistaja haluaa välttää avohakkuun.
Päätehakkuu ja metsänviljely männyn jalostussiemenillä tuottavat kuitenkin uuden metsän noin 20 prosenttia nopeammin kuin luontainen uudistaminen, Äijälä huomauttaa.
Uudistuakseen luontaisesti metsä vaatii varsin harvan kasvatusasennon. Honkajoella suunnitelmissa on poistaa noin 40 prosenttia metsikön puustosta, noin sata kuutiota hehtaarilta.
Hakkuut ovat yhdistelmä erilaisia tapoja: poiminta- ja pienaukkohakkuita sekä ryhmäpuiden poistoa. Suunnittelua jatkuva kasvatus vaatii enemmän kuin perinteinen päätehakkuuseen tähtäävä metsänkasvatus, josta on kokemusta sadan vuoden ajalta.
Äijälä toivoisikin, että jatkuvaa kasvatusta kokeiltaisiin alussa vain siihen erityisen hyvin soveltuvilla kohteilla.
”Metsäsuunnittelijan vastuulle jää tunnistaa jatkuvalle kasvatukselle soveltuvat kohteet ja ehdottaa niitä metsänomistajalle.”
Tärkeää olisi muistaa, ettei menetelmän valinta lukitse metsänkäsittelyä lopullisesti. Jossain vaiheessa päätehakkuu saattaa jälleen tulla hyväksi vaihtoehdoksi. Näin on Äijälöidenkin tilalla.
”En osaa varmasti sanoa, miltä täällä näyttää vaikkapa kolmen käsittelyn jälkeen.”
Tulevassa hakkuussa ylemmän latvuskerroksen järeät männyt poistetaan, jolloin kuitumitasta tukiksi siirtyville kuusille tulee tilaa järeytyä. Pääpuulajiksi tulee kuusi, ja mänty poistuu hiljalleen. Lehtipuita säilytetään, sillä ne ylläpitävät uudistumiselle tärkeitä valo-oloja ja niiden karike parantaa maata.
Jos metsikkö kuusettuu, se saattaa muuttua hiljalleen jälleen kohti tasaikäistä metsikköä.
Aura Pilkama
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
