Takavuosien siikasaaliit alkavat kuulostaa yhä enemmän kalajutuilta – meri lämpenee, hyljekanta kasvaa

Jouko Kuoppalan (vas.) mukana merellä myös poika Aatu. Kalat uivat rysän pussiin, josta ne kokemalla kerätään talteen. Rysä voi olla pyynnissä viikkoja, mutta se pyritään kokemaan päivittäin. Kuva: Päivi Karjalainen

Rysän kokijoita huolettaa ammattikalastajien vähentyminen ja alan tietotaidon katoaminen. Useista verkoista koostuvien pyydysten käsittely ja kokoaminen vaatii kokemusta ja käsityötaitoa. 

Elokuinen saalis jäi laihaksi. Hallien saapuminen on havaittavissa tyhjinä pyydyksinä. Vesien lämpeneminen on suosinut ahvenia, hopeakylkinen siika taas on pyydyksissä yhä harvinaisempi vieras. 

Lämpimästi pirskahteleva Pohjanlahti kylpee elokuun alun ilta-auringossa. Aalto keikuttaa kalastusvenettä miellyttävästi Keski-Pohjanmaan edustalla, kun vain vielä saataisiin saalistakin.

”Kala ei ui keitettyyn veteen”, Lohtajalainen kalastaja Jouko Kuoppala veistelee. Yhdessä edesmenneen veljensä kanssa Kuoppala on pyörittänyt kalastusyhtymää Veljekset Kuoppala Ky jo kolmekymmentä vuotta. Siinä ajassa moni asia on muuttunut ja pyynti vaikeutunut.

”Vielä 90-luvulla näihin aikoihin valmistauduttiin vuoden kovimpaan pyyntikauteen. Elokuun loppupuolella rantavesiin uivat ensin isot ja syyskuun puolella pikkusiiat. Nyt odotellaan sopivia tuulia, että rysät saataisiin nostettua pois merestä ja kausi lopetettua”, Kuoppala kertoo.

Muutoksen taustalla ovat ilmastonmuutos, rantavesien rehevöityminen ja hylkeet. ”Hylkeet saapuvat näille paikoin heinäkuun puolenvälin jälkeen, kun kuutit ovat ensin kasvaneet luodoilla riittävästi. Niiden tulo vie kalastuksesta lopunkin kannattavuuden ja lopettaa kauden”, Kuoppala sanoo.

Ilmastonmuutoksen myötä merivesi on lämmennyt. Kylmissä vesissä viihtyvät jalokalat siirtyvät ulapan syviin vesiin kalastajien ulottumattomiin. Suurin joukoin ne saapuvat rantavesiin kudulle yhä myöhemmin syksyllä, kun merenkäynti ja hylkeet jo vievät pyyntimahdollisuudet.

Ilmastonmuutos lienee myös syynä kalustorikkoja aiheuttavien myrskytuulten lisääntymiseen. ”Tuulet ovat ajan saatossa voimistuneet ja kovia myräköitä tulee aiempaa useammin”, Kuoppala juttelee.

Lohikalojen sijaan pyydyksiin ui yhä enemmän lämpimissä ja rehevöityneissä vesissä viihtyviä lahnoja ja säynäviä.

”Lahnan koenta teetättää työtä, mutta pääasiassa turkisrehuksi myytävän kalan hinnalla ei saa edes kustannuksia katetuksi. Pahimmilla viikoilla lahnaa on nostettu yli seitsemän tonnia”, Kuoppala manaa.

Loppukesästä saapuvat harmaahylkeet eli hallit ovat kalastajien tavoin oppineet rysänkoennan salat. Pyydyksistä alkaa löytyä vain siikojen rääppeitä, ja viimeisetkin lämpimässä vedessä vitkutelleet kalat suuntaavat turvaan ulapalle.

Hallit myös rikkovat pyydyksiä, mikä aiheuttaa kustannuksia ja kasvattaa työmäärää. Parhaimmillaan miltei kolmesataakiloisiksi kasvavat urokset saavat melkoista tuhoa aikaan.

Hallia pienempi norppa osaa sekin putsata pyydykset. Pienemmän kokonsa vuoksi se kuitenkin harvemmin särkee kalustoa.

Olosuhteiden muuttuessa rysäpyynnin painopiste on siirtynyt syksyltä keväälle. ”Viritämme pyydykset keväällä heti jäiden lähdettyä, kun kala vielä viipyy kylmässä vedessä”, Kuoppala kertoo.

”Kannattavuuden muutosta kuvaa, kuinka 90-luvulla näillä vesillä rysiä oli vielä yli kolmekymmentä, nyt enää kuusi.”