KIRJA Arvonpalautustalonpoikais-naiselle
Eipä tarvinnut eilispäivän emäntä kuntosalia eikä käsipainoja. Hiki tuli, ja selkä taipui kumaraan pitkien ja raskaiden työpäivien askareissa.
Sirkka-Liisa Rannan teos Naisten työt valottaa kiihkottomasti tavallisen talonpoikaisnaisen arkea. Lukija saa eloisan kuvan siitä, mihin kaikkiin töihin naisen piti venyä.
Arjen ehdot olivat karut sotien jälkeiseen aikaan asti. Maaseutukodeista puuttui usein sekä vesijohto että sähkö. Lehdissä kyllä mainostettiin jo 1920-luvulla ”pölynimijöitä” eli pölynimureita, mutta nehän eivät ilman sähköä toimineet.
Kirjaa on helppo lukea aiheryhmittäin navettatöistä tuvan arkeen. Käsityö saa uuden sisällön, kun tutustuu vaikkapa pellavan muokkaukseen loukutussaunassa.
Ruokahuolto ilman marketteja oli yksi arkea hallitseva työsarka. Teoksessa kerrotaan seikkaperäisesti esimerkiksi suolasärjen valmistuksesta, jossa yhdistyivät kuivaus ja suolaus.
Separaattori ja ompelukone olivat pitkään miltei ainoat naisten käyttämät koneet. Onkin suorastaan ihme, miten paljosta talonpoikaisnainen pystyi astaamaan.
Naisten työtä vähäteltiin, vaikka heidän käsissään oli merkittävä osa myös maataloustöistä. Karjanhoidossa ja maitotilin teossa naiset olivat ammattilaisia, joista moni jäi elinaikanaan vaille ansaitsemaansa arvostusta.
TARJA HALLA
Sirkka-Liisa Ranta: Naisten työt.
Pitkiä päiviä, arkisia askareita.
240 sivua. Karisto.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
