Metsä pysyy, mutta sahat saadaan tapettua
Metsä on ollut Suomessa varma työllistäjä. Männikköä ei voi viedä Kainuusta Kiinaan kuten kännykän kantotelineen kokoamislinjan. Ajatus on kaunis, mutta rumenee joutuin tiedolla, että saha on helppo tappaa.
Länsi-Euroopan neljä suurinta sahuria eli Itävalta, Ruotsi, Saksa ja Suomi kärvistelevät nyt EU:n alueen talouskriisissä, joka säteilee jo Kiinaan ja Pohjois-Amerikkaankin.
Neljän maan sahojen yhteenlaskettu tuotantokapasiteetti on järkyttävän iso verrattuna siihen, mitä nyt markkinoille mahtuu.
Rakentamisen tilanne on heikko ja ennustan sen jatkuvan heikkona vielä pitkään Euroopassa. Se merkitsee toimivien sahojen lopetuksia, jotka alkavat heikoimmasta päästä. Eli mistä?
Suomi tuotti havusahatavaraa 13,3 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2000, viime vuonna 9,7 miljoonaa kuutiometriä. Ruotsin vastaavat luvut ovat 16 ja 17 miljoonaa kuutiometriä. Saksan sahaus on kasvanut Ruotsia rajummin.
Danske Bank (DB) arvioi Ruotsin sahoja katsauksessaan. Monilla sahoilla on hyvät tukin varastot, niissä rahaa kiinni ja kassavirran turvaamiseksi sahataan tappiollakin.
”Kultaisina vuosina” 2006–2008 monet Ruotsin sahat investoivat tuotannon laajennuksiin. Tuotanto ei suostu seisomaan kun kerran korkokin juoksee.
DB luonnehtii Ruotsin sahayritysten tulosnumeroita ”pelottaviksi”. Alavire ”on jatkunut niin pitkään, että moni saha on vuotamaisillaan kuiviin.”
Johtajistonsa joukko-opilla uudistanut Södra aikoo sahata reippaasti. Samaa voi odottaa Holmenin uudelta suursahalta.
Ruotsista on kaatunut 7–8 sahaa parina viime vuonna, mutta metsäjättien uudet supersahat täyttävät lankkutaapeliin syntyneen aukon umpeen ja ylikin.
DB vaatii tukin hintaan ”ainakin” 50–75 kruunun (6–9 euroa) pudotusta kuutiometriltä, jotta sahat pärjäisivät.
Pankin ajatus tukin hinnan rajusta laskusta pankin maa- ja metsätalousasiakkaille suunnatussa katsauksessa on rohkea. Koto-OP ei ehkä uskaltaisi?
”Meidän on arvosteltu kulkevan sahateollisuuden liekanarussa”, DB kirjoittaa, mutta jatkaa, että ”nykytilanteessa on vaarana lukuisien perhesahojen kaatuminen ja olemme vakuuttuneita, ettei se pitkällä jänteellä hyödytä tukin hintaa.”
Itävallan ja Saksan sahat maksavat kuusitukista tienvarressa jopa 100 euroa kuorettomalta kuutiometriltä ja silti Itävallan sahat pelkäävät tukkipulaa jo syksyksi.
Sahojen rahoitus on monin paikoin tiukilla. Tilanne on raaka, jos pankin pitkämielisyys yrittäjää kohtaan johtuu siitä, ettei tuotantokalustolle löydy ostajaa velkataakkaan nähden älyperäiseen hintaan.
Pohjois-Suomen tilanne on hankala, kun valtiovalta pudotti kuljetustukia.
Rikkidirektiivi uhkaa tappaa vapaata, avointa kilpailua korostavan EU:n koillisnurkan perhesahat.
Valtiovalta sääti yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon syöttötariffit kilpailijamaita heikommiksi, paljolti pohjoisesta sahoja ja tehtaita lopettaneen sellu- ja paperiteollisuuden painostuksen tuloksena.
Saha saa puunsa, työnsä ja ison osan koneista kannon ja sataman väliin Suomesta. Tuontipanosta ei juuri tarvita. Puuenergiasta tulee iso osa sahojen tukin hankinnan ohessa.
Onkin käsittämätöntä, että vaihtotaseen surkeutta vikisevä valtiovalta yrittää hävittää sahoja.
Valtio ja yksityiset voivat lisätä pohjoisessa rajusti hakkuita lähivuosikymmeninä, edellyttäen että puulle on käyttöä ja ostoa.
UPM myy metsiänsä Kainuusta ja myi Pölkylle Kajaanin sahansa. UPM halunnee kaupan avulla turvata tukin ostoa laajoista Kainuun metsistänsä. Isäntien Metsä Groupin pohjoisin mäntysaha on nyt Merikarvialla.
En usko, että pohjoisen sahat kestävät kilpailijamaita pitempiä kuljetuksia, heikompia syöttötariffeja, kuljetustukien pudotusta ja rikkidirektiivin rasitusta.
Mutta jäähän sitten Suomi-hölmölässä enemmän tilaa tapella, kuka ja missä kypsyysasteessa poimii vähät marjat ylitiheyteen ryteköityvistä männiköistä.
Maan hallitus näyttää jatkavan edeltäjänsä linjalla, joka tuhoaa metsäistä Sampoa Pohjois-Suomesta.
Nyt on tärkeää tilkitä pitkillä talkoilla Välimeren maiden talouspetosten rumia mutta isoja reikiä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
