Valkmusa palkitsee lintu- ja sammalbongaajan
Kansallispuistossa on Rannikko-Suomelle harvinaisen laajoja keidassuoalueita. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistolöytyvät Rannikko-Suomen suurimmat kermikeitaat. Kermikeitaassa suon keskusta on ylempänä kuin ympäröivä kivennäismaa.
Puiston pohjoispäätyä viistää Kymijoki.
Suoharvinaisuus houkuttelee tutkijoita ja kansallispuistobongaajia.
Suota pääsee kokonaisuudessaan ihailemaan Moronvuoren läheiseltä jyrkänteeltä, josta avautuva panoraama on vaikuttava.
Syitä vierailla Valkmusassa löytyy joka vuodenajalle. Syksyisin lintujen muuttoaikana puistolle tunnusomaisia ovat monikymmenpäiset hanhi- ja kurkiparvet.
Puiston pelkistetty luonne tuo syksyisin alueelle oman viehätyksensä. Rahkasammalet loistavat punaisen ja ruskean eri sävyissä.
Talvella puistossa pääsee kulkemaan kesäkautta laajemmin, sillä hiihtämällä on helpompi siirtyä pitkospuista sivuun.
Vaikka puisto on hiihtopaikkana suosittu, löytyy koskemattomia hankia varmasti. Hiihtäen pääsee myös Munasuon puolelle. Kotkan Karhuvuoresta kulkevat yhdysladut Valkmusaan asti.
”Ladulle tulee mittaa yli kymmenen kilometriä”, neuvoo Stöckell.
Keväisin ja kesäisin puistossa ihastuttavat kalasääsken pesät, perhoset ja monipuolinen suokasvilajisto.
Värikkäät sisiliskot tulevat mielellään pitkospuille lämmittelemään. Perhoslajeja bongatessa vaaditaan tarkkaa silmää ja lajituntemusta.
”Tunnuseläintä rämekulmumittariakin suolla esiintyy, mutta useammin törmää sudenkorentoihin”, Stöckell tuumaa.
REETTA PILHJERTA
PYHTÄÄ, KOTKA (MT)
Pikkukäpylinnun ujo laulu on ainoa elämän merkki Valkmusan kansallispuistossa kuulaana marraskuisena aamuna. Pitkospuita tallatessa voisi kuvitella olevansa kauempanakin erämaassa.
Kansallispuisto on kuuluisa lintu- ja perhoslajistostaan, vaikka marraskuisen luonnon lajit ovatkin vähissä.
Valkmusan epävirallinen vetonaula on useampana vuotena puistossa pesinyt kalasääski, jota monet vierailijat tulevat varta vasten katsomaan.
Puistoa kiertävä pitkospuulenkki on tehty lapsiystävälliseksi.
Lenkin varrella on mahdollista pysähtyä eväsretkelle tai kiivetä lintutorniin avaraa suomaisemaa ihailemaan.
Itälaidalla sijaitsee Moronvuoren päivätupa, jonka pihapiirissä on mahdollisuus telttailla ja grillata. Grillikatos rakennettiin viime keväänä.
Moronvuorelle pääsee parkkipaikalta puiston eteläpäästä.
Kansallispuisto on saanut uutta ilmettä monivuotisesta kunnostushankkeesta.
Kävijöitä houkutellaan parempien palveluiden avulla.
Elykeskuksen rahoittamalla hankkeella lisättiin puiston kulkumahdollisuuksia reittejä ja opasteita parantamalla.
Puistomestari Hanna Stöckell on kuullut enimmäkseen myönteistä palautetta. Kiitoksen kohteina ovat olleet parannetut lintutornin portaat, uudet opastekyltit sekä leveät, uutuuttaan hohtavat pitkospuut.
Maantien varteen pystytettiin uusia reittiopasteita.
”Puisto on suosittu päiväretkikohde varsinkin paikallisten keskuudessa”, Stöckell kertoo.
Vuonna 2012 tehdyn kävijätutkimuksen mukaan yli puolet puiston kävijöistä saapuu lähikunnista. Eniten kävijöitä on toukokuussa.
”Lintutornin vieraskirjat täyttyvät nopeasti palautteesta ja lintuhavainnoista.”
Puiston alueella tavataan lintujen lisäksi toki muitakin eläimiä. ’
Hirviä on havaittu lintutornin läheisyydessä, ja ketut hyppivät hangella.
Puistomestari Stöckell kertoo nähneensä karhun jäljet hiihtoretkellään.
Osa puiston viehätyksestä perustuu siihen, ettei puistosta ole tehty suurta turistikeskusta.Jos puistoon tulee hakemaan luonnon rauhaa, sitä myös saa.
Pienestä koostaan huolimatta kansallispuiston alueelta voi löytää 30 suotyyppiä.
Läntisen Keitaan pitkospuulenkki tarjoaa avosuomaisemien lisäksi metsäisemmän reittiosuuden.
Vastilantien länsipuolella sijaitsevalle Munasuolle ei ole rakennettu pitkospuita, joten arka luonto on säilynyt lähes koskemattomana. Munasuolta
Puiston pelkistetty luonne
tuo syksyisin alueelle oman
viehätyksensä. Rahkasammalet loistavat punaisen ja ruskean eri sävyissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
